Soi, kallis suomenkieli, soi!
| Soi, kallis suomenkieli, soi! Kirjoittanut Eero Eerola |
- Soi, kallis suomenkieli, soi!
- Soi, esi-isäin virsi,
- ain, Suomen kannel, huminoi,
- pois poista syvä kirsi!
- Se kirsi, joka kahlita
- sun tahtoi korven yöhön,
- kuin valtavoiman vangita
- se voisi orjan työhön!
- Soi, Suomen kannel, helise,
- sun kaikus kauas kantaa,
- se kautta maiden, meritse
- käy maailman jo rantaa,
- se astunut on arvossaan
- rinnalle vapahitten,
- se tuntee jo nyt tunnossaan:
- oon juurta sankaritten!
- Miss’ ennen kalvat kalskahti,
- kas, siellä soittos soi jo,
- tai hengen virsin helähti
- sun loitsus – voiton toi jo.
- On Väinämöisen viikate
- isketty taivon lakeen,
- kas, sulle viittoo merkki se
- syntysi suuren takeen.
- Soi, kallis äidinkieli, soi,
- soi suurta hengen taikaa,
- runojen rytmin huminoi,
- luo Suomen-suvun aikaa,
- ja templit, taiteen tarhatkin
- sun maassas suurentukoot,
- ja laajempihin lauluihin
- jo voimas varmentukoot!
Lähde: Eerola, Eero 1930: Kuokka, miekka ja auringon armo: isänmaallisia runoja. Forssan kirjapaino o. y., Forssa.