Soi, soi kaisla!

Soi, soi, kaisla! Kirjoittanut Gustaf Fröding

      Soi, soi, kaisla,

      Laineet loiskikaa!

      Pien’ Aune, immyt puhtahin,

      Nyt missä taivaltaa?

Hän huus kuni ammuttu sorsa, kun hukkui hän,

Ol’ aika kevään viherjän.

Maailma hälle nurja ja aina armoton

Se koski mieleen hentohon.

Maailma hälle nurja vuoks’ aarteiden,

Ja lempensä vuoksi keväisen.

Ne silmäterään pistivät okahan,

Ne heittivät liljan lokahan.

   Siis murhe-, murhevirttä nyt

   Te aallot laulakaa,

   Soi, soi kaisla,

   Laineet loiskikaa!

Lähde: Fröding, Gustaf 1895: Valittuja runoja: kokoelmista ”Guitarr och Dragharmonika”, ”Nya Dikter” ja ”Räggler å Paschaser”. Suomentanut Yrjö Weijola. Tarkastanut ja lyhyellä luonteenkuvauksella varustanut Kasimir Leino. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.