Siirry sisältöön

Soita Suomi Sanomistas

Wikiaineistosta
Soita Suomi Sanomistas.
(Näihin Sanomiin lähätetty.)
Kirjoittanut anonyymi


Soita Suomi Sanomistas
Ääntele jo äänevästi,
Kielelläsi kaunihilla
Somehilla sanoillasi,
Että kuuluis kaukanakin,
Maitten pitkäin perillä,
Kaikuisivat kolkot torvet,
Salmet, saaret sanoisivat,
Kuinka kieles kiedottuna,
Outoin solmuin solmettuna,
Viskattuna, vierottuna
Äitin riettaan rinnohilta,
Sotkettuna sorrettuna
Omaisilta, onnetoinna
Kuollon kourisa makasi
Runneltuna Ruottin alla. –
Jopa näimme nähtävästi
Isäin innot itkuksisa
Murheisansa miesten mielet,
Pienten poskilla pisarat.
Näitten kuuli kuikutukset,
Vaikiammat vaikerukset,
Hädän haikian havaihti
Herra hellä ylimaasta
Miesi jalo joukostamme
Vahva Suomen Vastustaja. –
Iski suonen ikenistä,
Jännen kielen kantimista;
Sanat särkein salvoksensa
Suikahtivat säntillensä,
Sujuttaisin saumoillensa,
Nuopeet nousit nojollensa,
Kaatuneetkin kannollensa;
Josta kieli kielevämpi,
Puhet kohta puhtahampi,
Mukavampi, miehusampi,
Rohkiampi, rotevampi
Virkois Viikko-Sanomiimme,
Joihin kokois koommalta,
Kulkeisansa kuulustellen,
Jäätyneitä jäännöksiä
Maamme pohjasen povesta,
Hyytyneitä huilun-töitä
Savon synkiän saloista. –
Vielä vanha Väinämöinen
Runojansa ruostuneita
Alta kannen kanteleensa
Suloisesti soitteleepi. –
Vielä kansan kasvavaisen
Laulut parhaat laulettavat,
Huilun hupaiset huminat,
Riemun tuovat rintoihimme,
Koska lapset laattialta
Pojat pienet pankon päältä
Näitä kilvas kinuttavat,
Nauru-suiset neittosetkin
Tyvikkäiset tyttyläiset
Kuvustansa kukertavat
Sulhaisille soittelevat. –
Päivät juosten pakenevat,
Illat ilolla menevät,
Mataloisa majoisamme,
Koska joukko jutelleepi
Oppineitten ojos-teistä
Tuolla tähtien takana. –
Jopa Suomi suistettuna,
Ohjillansa ojastettu,
Kieli kankia kadonnut,
Eikä enään eksyneenä
Muitten kengisä kävele. –
Jopa sodat soitettuna
Nujillakin nujittuna;
Tiedot kaikki tietynynnä,
Neuvot uudet neuvottuna,
Meren aukot avarimmat,
Vuoret tulta tuiskuvaiset,
Kymet maata kyntäväiset,
Piirit kaikkein kansakuntain
Kartan kansa katsottuna,
Päämme kätköin käärittynä. –
Vielä tarjona tarinat,
Sepän taitavan takomat;
Satuja myös saatavilla,
Somahasti saumotuita.
– – Anon viimein anteheeksi,
Jos ei taivu tahaksesi
Laiha laulu lantuvalta.
Menis mieleni metenä,
Haltioisa ajun aistot
Ahkiolla ajasivat,
Vaan on kontasa käteni
Karsinoinnut kanteleeni.

J. J. P.


Lähde: Turun Viikko-Sanomien vuosikerta 1823, 17. toukokuuta s. 2–3. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 24.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Turun Viikko-Sanomat, vuosikerta 1823. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/tvs/tvs1823_rdf.xml.