Soiton voima (Uotila)
| Soiton voima. (1 Sam. kirj. XVI, XIX.) Kirjoittanut Oskar Uotila |
- Kaks henkeä Saulia saavuttaa.
- Sydän hänell’ on hellä kuin vaha:
- Hyvä henki sen vuoroin valtaans’ saa,
- Mut vuoroin sen valtaa paha.
- Saul milloin on mielevä kuningas
- Ja milloin julmuri raaka.
- Hovi kuiskii: «Punnitse tekojas,
- Saul, missä on maltin vaaka?»
- «Saul kuningas! Huoltesi hoivaksi
- Voit soittajan itselles suoda.»
- Saul keksi sen neuvon oivaksi,
- Hän antoi Davidin tuoda.
- Niin David harppua helkyttää,
- Kun synkkä on Saulin mieli;
- Ytimetkin Saulin se elvyttää
- Sen kuulusan harpun kieli.
- Se Saulin sairahan sydämmen
- Kaikk’ katkerat muistot kitkee;
- Sula onni on ilmeenä kasvojen,
- Ja silmäkin ilosta itkee.
- Mut kerran kun David harpustaan
- On loihtinut sävelen parhaan,
- Saul keihäänsä heittää vimmoissaan
- Päin soittajataan – toki harhaan.
- Se silloin taukoo ja vaikenee
- Jalo harppu ja sulous soiton;
- Mut Saulin huolet ne haikenee,
- Paha taas vie hänestä voiton.
Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.