Somat soudella virrat on Karjalan maan

Somat soudella virrat on Karjalan maan Kirjoittanut Jalmari Virtanen

Vesi Kuittinen vierivi kuohuellen,

enot, kosket ja korvat taivaltaen

kuin tahdissa tanssin riehakkaan

alas valkeaa Vienaa kohti.

Se jo Kintismä laulaen muistuttaa,

että venhoset vinhaa vauhtia saa

ja korsikan partakin kastua voi,

kun kuohuja uhmata tohti.

Jopa Jyskivä-järvikin vastahan saa.

Jos on myötäistä, purjeita paisuttaa

avuks’ soutajan rientänyt tuulonen tuo,

joka venheelle vilkettä antaa.

Suvannoitakin käy tovin tyyniä tie;

vene Suopassalmella illalla lie,

ja toinen päivä kun sammuu pois,

Paanajärvellä laskemme rantaan.

Pian alkavat kosket hyrskeiset,

joissa Vellamon lempivät kaunottaret

vuos’ vuodelta vuottavat vieraitaan

yhä kutsuen jäiseen juhlaan.

Paha Valkean, Väärän ja Juuman on tie,

osan ottanut uhreista Tuhkakin lie,

myös Kintismä, ehkä myös kosket muut,

jotka kuolemankutsuja tuhlaa.

Toki hauska on vuoksia viilettää,

kun meitä ei Vellamon tyttäret nää,

kun kuohuja lentäen venheet vie

ohi kaiken, mi vastahan kiitää.

Vaan ennenkuin Vuotsan ja Usman soi

kohu, tyyntäkin runsain soutaa voi

ja nähdä kuin sorsat rantoja ui

ja joutsenet joikuen liitää.

***

Somat soudella virrat on Karjalan maan.

somat rannat sen järviä kaunistaa,

somat saaret ja salmet ja lehdon puut,

soma rahvahan on oma valta!

Tämä valta se kasvaa ja kaunistuu,

sitä Karjalan rahvas ja rahvas muu

sydäninnoin hoivaa ja puolustaa,

sen nostavi huolien alta.

1927

Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.