Sonatina
Ulkoasu
Sonatina (Kokoelmasta Prosas profanas) Kirjoittanut Rubén Darío |
Suom. Saima Harmaja. |
- Mitä puuttuu pieneltä prinsessalta?
- Väri armas poissa on silmien alta,
- ja hän huokaa kuin koskaan ei nauraa vois.
- Typötyhjä on kultainen kehruutuoli,
- sävel helkkyvä harpun jo ammoin kuoli,
- ja maljaan kuihtuu kukkanen pois.
- Ja puistossa riikinkukot viettävät juhlaa,
- piruetteja narri tanssien tuhlaa,
- hovirouvan loru on ainainen.
- Ei prinsessa naura, ei kuule hän mitään,
- hän seuraa mykkänä, katsoen itään,
- unen siipien kimmeltä häilyvien.
- Uneksiiko hän Golcondan valtiaan muistain,
- kuninkaan, joka hopeiset vaununsa suistain
- pysähtyi sinisilmiä palvoakseen,
- tai Itämaan timanttien säihkyvän herran,
- tai prinssin, joka Ruusujen saarilta kerran
- tuli tuoksuvin pursin ja aarteineen?
- Mitä tahtoo prinsessa mansikkahuuli?
- – Hän perhonen ois, jota kantaa tuuli,
- suven pääskynä liitää kaipaisi hän;
- sädesiltaa, liljoja täynnään syli,
- vaellella – tai vaipuen aavojen yli
- meren pauhuun hukkua hyrskyävään.
- Punaviittainen narrinsa prinsessa raukkaa
- ei viihdä, ei katso hän lumottua haukkaa,
- jonot joutsenten sinessä uuvuttavat.
- Surumielin tuoksuvat kukalle linnan
- lukemattomat puutarhan kukkaset rinnan,
- maan ääriltä etsityt, kauneimmat.
- Polo prinsessa, hohdossa untensa kevään,
- on vangittu häkkiin säteilevään,
- oman linnansa loistoon kuihtuu hän.
- Öin, päivin on hurtat portilla valvoin,
- sata mauria vartioi välkkyvin kalvoin
- lohikäärmeen merkkiä hirvittävän.
- Kotelosta ken pääsisi perhosen lailla!
- (On prinsessa murheinen, väriä vailla.)
- Näyn helmet ja ruusut väikkyvät pois.
- Maan lumotun löytää jos voisi, ja siellä
- (on prinsessa kalpea, raskaalla miellä)
- kevätaamujen prinssin jos kohdata vois!
- – Älä itke! Ratsulla siivekkäällä
- hän saapuu, hän rientää, on kohta jo täällä
- käsi miekassa ylpeine haukkoineen.
- Sua, kaukaista, palvoen lentää hän luokses,
- hän on Kuoleman vallat voittanut vuokses,
- sytyttääkseen huulesi rakkauteen.
Lähde: Espanjan ja Portugalin kirjallisuuden kultainen kirja. 1954. Toimittanut Tyyni Tuulio. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo ja Helsinki.