Sonetteja Dianalle (Juva)
| Sonetteja Dianalle. Kirjoittanut K. A. Tavaststjerna |
1. Mik’ olet mulle?
[muokkaa]- Mik’ olet mulle? Kohtaloni ään’,
- Mi herätit mun, kuolleen, eloon uuteen
- Ja runon ikinuoreen tehtävään.
- Sa annin soit, kun näännyin toivottuuteen:
- Sun uljaan sielus rikkaan tulvan tään!
- Kuin uhmall’, luottain henkes jumaluuteen,
- Sa teit mun joustavaks, löit tarmoon suuteen,
- Sait herjain koskemattomaks tän pään.
- Mit’ olet mulle? Uusi ylpeytein,
- Mi nostatti mun rohkeuteen ja voimaan,
- Kun irvieloon taas vie askelein!
- Sa into oot, mi sanani saa soimaan
- Ja kostoon käskee mun, ei tikarein,
- Vaan synkkäin pilvein kesken salamoimaan!
2. Tein, mauri, työni – mauri, mennä saan...
[muokkaa]- Jos multa halaat runoutta vain,
- Niin ota tuntein, jotka hehkuin palaa,
- Tää runsas vuo, jot’ etees tahdon valaa,
- Mut kuule murhe riemuhuudossaan!
- Kuin ruhtinas ma tuhlaan, en mä halaa
- Taa kylmän ironiian peittää lain
- Tän uljaan innon helmisuihkettain,
- Jot’ usein vielä ehkä muistat salaa.
- Viis siitä, jos niin, palkan suotuasi,
- Tein, mauri, työni – mauri, mennä saan!
- Oi, näinhän kirkkaan hohteen katseessasi,
- Ja noin voi hohtaa jalohelmi vaan. –
- Vait käärin vaipan itämaiseen tapaan
- Ja ylpein päin taas etsin korven vapaan.
3. Kevätsade.
[muokkaa]- Mä tiedän, hymyyt kyyneleitä näitä,
- Joit’ itken nyt, kun onni kirkastuu,
- Mut katsos, sydän ei luo silmunpäitä,
- Jos sateeton on sillä toukokuu.
- Maan kuivan vaatimus on jokin muu,
- Kuin päivänpaiste pitkin poutasäitä.
- Ens sade on kuin hurmos kesken häitä..!
- Ja sateen jälkeen ihme tapahtuu,
- Tuo suuri ihme, jolloin sydän havaa
- Ja hennot sirkkalehdet loast’ avaa,
- Mut Puck käy kujetöiden tekohon,
- Kun kaipuu vihdoin lakkaa kaipaamasta,
- Kun pyhä salaisuus, tuo alaston,
- Ei pirun juonta oo vaan – Jumalasta!
Lähde: Tavaststjerna, Karl August 1904: Valikoima runoelmia. Suomentanut Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.