Sonetti (1875, 2)

Sonetti. Kirjoittanut Olli Wuorinen

Tänn’ usein nousen. Armas on tää mäki!

Tääll’ Aunin kanssa istuin Kesäkuussa,

Kun kaikkialla metsässä ja muussa

Luonnossa leikki Lemmetärten väki.

Kevättä kukkui helkytellen käki,

Kevättä kukers kyyhky illan-suussa,

Kevättä rastas raksutteli puussa,

Kevättä korva kuuli, silmä näki.

Mä sydämeni tuntehista viel’ en

Aunille ollut hiiskunut, ja luulin

Nyt ajan tulleen, rohkaisimpa mielen’ – –

Ja vastauksen ujon – ”tahdon” – kuulin;

Nyt sydän puhui, puuttui sanat kielen, –

Ja Aunin huulihin mä koskin huulin!

Lähde: Wuorinen, Olli 1875: Sepitelmiä: runon-kokeita. Jyväskylä.