Sonetti silmäparille

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sonetti silmäparille.

Kirjoittanut Oskar Uotila


Mä pyysin sydämmeni syvyydestä
Ja pyynnyt olen usein kuolemalta,
Ett’ ottais se mun elon taakan alta,
Jot’ ei mun heikot voimain enää kestä.
Näin pyrkiessäin mailman melskehestä,
Mä kohtaan silmäparin sattumalta
Ja toivon, ett’ ois kauvan elää valta, –
Mut kohtaloansa ei kenkään estä.
Tuon silmäparin säihky on niin musta
Ja päilyväinen kuin on öinen meri.
Ja meren partahalle palaa mieli.
Ei löydy pelastuksen lohdutusta:
Mun raukan pyörtehinen syvyys peri,
Mun päilyväinen, öinen meri nieli.


Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.