Sonetti tuntemattomalle

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sonetti tuntemattomalle

Kirjoittanut Kaarlo Sarkia


En läheltä mä nähnyt silmiäsi,
ei sanani sun korvaas kaikuneet,
ei koskaan kättä koskettanut käsi,
ei hymyt yhtyneet, ei kyyneleet.
En kuunnellut sun nuorta sydäntäsi,
ei kiharaista tukkaas kierrelleet
mun sormeni. Vain ohi käydessäsi
on joskus katseet toistaan hipaisseet.
Oi Kohtalo, sa toivottomin, julmin!
Mun Ihanteeni kaartuvaisin kulmin,
näin iät oudoksiko mulle jäät?
Viel’ iltaa tuskallisen lohdutonta
näin elää täytyykö mun monta, monta,
kun vieraana sun nään ja sa mun näät?


Lähde: Sarkia, Kaarlo 1929: Kahlittu: runoja. WSOY, Porvoo.