Sonetti tuntemattomalle
| Sonetti tuntemattomalle Kirjoittanut Kaarlo Sarkia |
- En läheltä mä nähnyt silmiäsi,
- ei sanani sun korvaas kaikuneet,
- ei koskaan kättä koskettanut käsi,
- ei hymyt yhtyneet, ei kyyneleet.
- En kuunnellut sun nuorta sydäntäsi,
- ei kiharaista tukkaas kierrelleet
- mun sormeni. Vain ohi käydessäsi
- on joskus katseet toistaan hipaisseet.
- Oi Kohtalo, sa toivottomin, julmin!
- Mun Ihanteeni kaartuvaisin kulmin,
- näin iät oudoksiko mulle jäät?
- Viel’ iltaa tuskallisen lohdutonta
- näin elää täytyykö mun monta, monta,
- kun vieraana sun nään ja sa mun näät?
Lähde: Sarkia, Kaarlo 1929: Kahlittu: runoja. WSOY, Porvoo.