Sopusointu
| Sopusointu Kirjoittanut Antti Rytkönen |
- Vedet väilyvät kultia taivahan
- niin kirkkaina kuvastavat,
- ja vaarat valtavat korkeuteen
- ylös ylväinä kohoavat.
- Ja lehdossa helkkyen heleät
- joka oksalla sävelet soivat,
- ja laine lummetta liekuttaa,
- ja ulpukat unelmoivat.
- Sopusointu suuri ja ihmeinen
- ja kaunis on kaikkialla,
- uniss’ ulpujen, taivahan sinessä
- ja aallossa, aallon alla.
- Ja taivaasta maahan kaareutuu
- värisoinnuin siintävä silta,
- ja kysyy soutaja päivältä
- ja vetten mainingilta:
- »Nyt miksi kuulas ja kirkas niin
- on taivas ja aaltojen syli?»
- Ne vastaa: »Ilmoja raikastain
- kävi ukkonen ulapan yli.»
Lähde: Rytkönen, Antti 1930: Yksinäisyyden sävel: runoja. Otava, Helsinki.