Sorrettujen marssi

Sorrettujen marssi. Kirjoittanut Kaarlo Uskela

Ylös veikot, siskot, työhön!

Ponnistakaa voimia!

Jäisimmekö sorron yöhön,

kun on aika toimia?

Nyt on revittävä perin

sortovallan juuria,

kun ei voitu vähin erin

murskata sen muuria.

Voimmeko me elää, eivät

riistäjämme kysyneet,

kun he meiltä leivän veivät,

sanoissaan ei pysyneet.

Liian kauan ovat meille

lakejaan he säätäneet,

niinkuin karjaa mieron teille

perheitämme häätäneet.

Samoella vaimot, lapset

saivat pitkin metsiä,

vanhuksetkin harmaahapset

leposijaa etsiä

uunista, mi seisoi vielä, –

ainoo jäännös kodista.

Torpan rauniot ei siellä

oikeutta todista.

Monet kauhun päivät kovat

olemme me kestäneet,

sortajamme meiltä ovat

elononnen estäneet.

Sorakuoppihin ja soihin

moni turhan takia

joutui, taikka vankiloihin

vallan vastoin lakia.

Surmaks sudella on valta,

miekka mielipuolella.

Vaan ei päästä sorron alta

surulla ja huolella.

Pois siis valitus ja huolet!

Vallasta on syöstävät

alas miehet mielipuolet,

jotka meitä ryöstävät!

Todellako tarvitsemme

anastajain armoa?

Totta totisesti emme,

jos on meillä tarmoa!

Ylös yöstä, siskot, veikot!

Vapautta vaatikaa!

Alas pimeyden peikot!

Laki heille laatikaa!

Aina ovat sortajamme

valtaa väärin käyttäneet,

halveksien joukkoamme

sormellansa näyttäneet.

Vaan kun väkivallan lyömme,

silloin arvon antavat

meillekin, ja silloin työmme

hedelmiä kantavat.

Lähde: Uskela, Kaarlo 1921: Pillastunut runohepo: runoja. Työväen Sanomalehti Osakeyhtiö, Helsinki.