Sosialismin voittokulku
Ulkoasu
Sosialismin voittokulku. Kirjoittanut Olavi Puro |
- Nokisin kourin ja ryysyissä, hartiat kuurussa työstä,
- Rinnoissa toivoton tunne ja katse kuin synkästä yöstä
- Koneiden äänessä kuihtuen seisovat miehet ja naiset,
- Seisovat päivin ja öisin;
- Työssä on luonto ja ihmisen henki ja ruumis ja maiset
- Mahtajat tuimasti käskee – ja niillä on kourissa kultaa,
- Jossa on mahtava voima, min tehosta ihmiset multaa
- Orjina kumartavat – kuin kevään hentoinen kukka
- Raivoista myrskyä pohjan, mi sille on kauneuden hukka
- Ja elämän tunnoton turma.
- Mutta kun orjuutta tuntien nääntyvät raatajat kurjat,
- Ja sydän-tuskista murtuen kärsivät kohtalot nurjat
- Kun jo on toivehet laannut ja elo on musta ja synkkä
- Ja kostolle sydämet sykkää –
- Niin kuni enkeli taivaasta saapuvi punainen viesti,
- Saapuvi lohtua tuoden ja poistavi orjuuden tunnon,
- Toivehet uusiksi luopi ja herraksi nostavi kunnon,
- Voittavi veljeyssorron ja ihmisen oikeudet nostaa
- Vallaksi ylitse kaiken ja kansoille vapauden ostaa
- Avulla oikeuden voiman.
- Ryskyvi vankilan portit ja kahlehet kylmästi kalskaa,
- Kaikuvat komennushuudot ja rikokset syömiä kalvaa;
- Vapautta kaihoovat rinnat ja oikeutta huutavat huulet,
- Kyynelet silmiltä vierii.
- Joilta on kuivunut kyynel, sen kiroovan niitä sä kuulet,
- Joilla on käskijävalta ja jotka voi helposti poistaa
- Kahleihin johtavat syyt, sekä tuskat ja kyynelet voittaa.
- Vaan punaviesti se sielläkin toivoa rintoihin luopi,
- Pimeän päiväksi saapi ja lämpöä kylmähän tuopi
- Rankaise ei, mutta ohjaa.
- Sodassa kanuunat paukkuu ja granaadit vinhasti lentää,
- Muurit ja kalliot halkee ja pirstoina ilmassa sinkuu,
- Hurjasti kalskovat miekat ja pistimet tuhoa tuovat
- Ja tanhuat hurmetta juovat.
- Vaan punaviesti kun rakkauden kylvävi kansojen syömiin
- Poistavi sotien syyt, sekä rauhalle ihmiset kantaa
- Tavaat, voimat ja taidot – sen kaiken, min sodat nyt valtaa
- – Rauhalle sykkivät syömet, ja rauhalle raikuvat soitot,
- Rauhan ja rakkauden töillä ne toisista suurimmat voitot
- Voittavat kansat ja vallat.
- Kirkoissa kaikuvat saarnat ja virsien häminä kuuluu
- Oppiinsa piintynyt pappi se kansaan, mi ”synnissä” uinuu,
- Valtion uskoa takoo ja oppinsa orjaksi painaa
- Sydänten aatteet ja tunteet;
- Koulussa oppilas nuori jo päätään ja mieltänsä vaivaa
- Miettien uskonnon voimaa ja autuuden oppien syitä,
- Joita ei ymmärrä vielä ja joista ei enempi tiedä
- Kuin siitä soitosta tuulen, mi hongissa kaihoten huokuu.
- Siksipä tylsyvi mielet ja aattehet alhaalle painuu
- Kuihtuvat henkiset ruusut.
- Vaan puna-aattehen voima se kukkia kylvävi siihen,
- Jossa jo ohdake kasvaa ja voittavi kukkien taimen.
- Myöskin se korpien kätköihin, joissa jo kuolema vartoo
- Valon ja elämän tuopi.
- Ja tämä punainen viesti se niitäkin auttaa ja holhoo,
- Jotka on heikot ja hennot ja rakkauden ohjausta vailla.
- Jaloutta uhkuu sen töistä, se tekee ne hellällä lailla.
- Siellä on ruumiin valo ja sieluna rakkaus suuri,
- Vapaus henkensä lähde ja oikeus töidensä juuri.
- Ja siinä on kansojen onni.
- Näin puna-aate se voittaa ja riemuiten kulkevi maiden,
- Merien, ilmojen kautta ja huutavi kuultavaks’ kaiken:
- ”Kansa on valtias yksin ja maa on sen yhteinen äiti
- Ja kaikkien yhteinen aarre.
- Ottaos käsiisi hallinto siis, siinä korkehin mahti!
- Silloin se poistuvi vasta, se pimeys ja kuoleman varjo,
- Harvojen vallan mi peittää ja kansoille onnen on alho.”
- Tää puna-aate se yksin voi valoa varjoihin luoda,
- Vapautta lietsoa mieliin ja sieluihin onnen tuoda –
- Se on maailman suojelushenki.
Lähde: Eteenpäin 16.7.1907.