Sosialismista sananen

Sosialismista sananen. Kirjoittanut anonyymi

Sosialismista sananen.

Wiime wuosina on jokainen järjestyksen ja rehellisyyden ystäwä sydämen kauhulla saanut kuulla, kuinka monissa paikoin maailmassa sala-hankkeita waltiota ja järjestystä wastaan on ilmestynyt. Sala-murhaajien tikarit ja ampuma-koneet owat tawan takaa olleet liikkumassa, tähdäten joko ruhtinasten tahi näiden uskollisinten palweliain sydämiin. Viimeinen ilkityö rakasta suuriruhtinastamme wastaan on kauhistuttanut koko siwistynyttä maailmaa.

Ihmiskunnan elämässä ei tapahdu mitään pelkän sattumuksen nojalla. Jokaisella tapauksella on juurensa menneisyydessä, samaten kuin se taasen woi olla syynä johonkin tulewaisuuden tapahtumaan. Koska nyt on jollakin warmuudella saatu tieto siitä, että mainittujen konna-töitten taka-pohjana on v. k. socialismi, tahdomme lyhyesti muutamalla piirteellä lukioillemme kuwawata samassa pelottawinta liikettä.

Socialismin perus-aate on, että pää-omalla tätä nykyä on koko yhteiskunnalle turmiollinen yli-malta, koska ne yksityiset henkilöt, joitten kakäsissä tämä Pää-oma on, työn antajina nauttimat hedelmän siitä työstä, jota köyhät otsansa hiessä tekemät, ja nämät sitä wastoin saamat ylimalkaan riittämättömän palkan raskaasta työstään. Socialismi on siis tehnyt tehtäwäksensä koko nykyään olewan yhteiskunnan uudestaan muodostamisen; se tahtoo luoda yhteiskunnallista järjestystä, jossa muka yhteinen pää-oma on astuwa yksityisen rikkauden asemaan, niin että yhteiskunnan jäsenet tulewat osallisiksi työn kautta saaduista woitoista ainoastaan samassa määrin kuin he todellakin owat työtä tehneet.

Socialismin kumoawia pyrintöjä kyllä saatetaan kowastikin tuomita, ja warsinkin owat ne keinot, joittenka awulla se koettaa päästä tarkoitustensa perille, kokonaan hyljättämät; mutta kuitenkin on myönnettäwä, että syyt sen syntymiseen, sen laweaan waikutukseen ja äkkinäiseen lewiämiseen owat haettawat yhteisestä welkapäisyydestä, jossa erittäinkin warakkaimmilla on runsas osansa, he kun epäkristillisessä itserakkaudessa owai laimin lyöneet welwollisuuksiansa köyhää ja työtä tekewää kansaa kohtaan. Likeisimmän tulewaisuuden tehtäwä on olewa neuwojen keksiminen, joilla tämä welka saataisiin maksetuksi. Tämä ei saata tapahtua muuten kuin siten, että köyhtynyt ja osaksi siwistymätön wäestö nostetaan kurjuudestansa parempaan taloudelilseen tilaan ja korkeampaan hengelliseen siwistykseen. Jos tätä tehtäwätä joko laimin lyödään taikka halweksitaan, jos rikkaat eiwät tahdo myöntää, että he owat ainoastaan heille uskotun omaisuuden haltioina, että heidän täytyy perin-pohjaisilla toimilla tulla köyhtyneitten weljiensä awuksi, niin epäilemättä se hirweä päiwä ehkä piankin koittaa, jolloin suuri waino waraktaita wastaan syttyy ilmituleen, jättäen raunioita, werta ja kyyneleitä jälkeensä.

Mutta maikka me tällä tawoin olemmekin puhuneet köyhtyneen työkansan puolesta, niin meidän ei kuitenkaan sowi kieltää sitä, että socialismi itse, semmoisena kuin se meidän aikoihimme ilmestyy, olemisessaan on juuri sen aineellisen nautinnon himon sikiö, sen epäkristillisen hengen lapsi, joka on meidän aikakautemme suurin ja werta-wuotawin haawa. "Wapauden, yhdenwertaisuuden ja weljeyden" lippua heiluttaen saarnaa se sotaa kaikkia olewaisia oloja wastaan. "Ei saa emään olla jumalata, ei kirkkoa, ei awioliittoa, ei tiedettä, ei yksityistä omaisuutta". "Uskosta Jumalaan on tyrannisuus tullut kuninkaan palatsiin ja talonpojan mökkiin". "Jos kerta taiwaan kuningas on wiraltaan pantu, niin maan kuninkaat kyllä menewät sitä silkoista tietään". "Usko Jumalaan on ihmiskunnan onnettomuuden lähde". "Kansan hywä ei kärsi rinnallansa ristinuskoa; toinen tahi toinen on häwitettäwä". "Ihmisellä ei ole mitään edeswastausta; sillä kun tähdet tottelewat ijankaikkisia lakia, niin kummallista olisi, jos pieni, wiiden jalan korkuinen eläin olisi olemassa, joka saisi tehdä oman mielensä mukaan". Tätä tämmöistä on julkisesti lausuttu.

Waikka socialismi käyttää tämmöisiä jumalata pilkkaawia lauseita, niin se ei ole häpiälliseksi katsonut walita Herraa Jesusta "ensimmäiseksi socialistiksi", wiitaten Jerusalemin ensimmäiseen kristilliseen seurakuntaan, joka muka on oleminaan socialismin mallikuwa. Pyhä Raamattu mm. kertoo tästä seurakunnasta: "Kaikki uskowaiset oliwat ko'ossa, ja heillä oli kaikki yhteistä; tawaransa he myiwät ja jakoiwat kaikille jokaisen tarpeen mukaan". Mitä nämät kristityt wapaaehtoisessa rakkaudessa ja uskowaisessa kiitollisuudessa Jumalan suurta armoa kohtaan tekiwät, on kuitenkin yhtä kaukana nykyisen socialismin waatimuksista kuin taiwas on maasta. Sillä socialismi tahtoo pakoittaa warakkaan antamaan pois kaikki waransa. Socialismi pitää nimittäin omaisuuden omistamista warkautenä ja itse omistajaa warkaana. Wielä lisäksi se tahtoo ja waatii samallaiset oikeudet hengellisesti ala-ikäiselle kuin hengellisesti täysi-ikäiselle, taitamattomalle kuin taitawallekin; esiwalta on poistettawa ja walta annettawa rahwaan joukoille. Myönnettäwä on, ett'eiwät kaikki socialismin jäsenet tieten tähtää tähän maaliin päin; mutta pyrinnöillään he kuitenkin kaiwelewat pois koko sen maapohjan, jonka perustuksella ihmisellinen yhteiskunta on rakennettu ja walmistawat täten kokonaista mullistusta siweyden alalla.

Mihinkä ylellisyyksiiin socialismi saattaa mennä, kun sillä waan on wapaat kädet, miten se pirullisessa wihassaan raiwoelee kaikkea wastaan, joka on ihmiselle, rakasta ja kallista, todistawat sekä Ranskan Vallankumouksen "hirmuwalta" menneen wuosisadan lopulla että Paris'in kaupungin n. k. "kommuni" w. 1871, joka muun muassa julisti: "petroleumi on se pyhä walkea, jonka liekit tuouat maailmalle Walistuksen" ja teki julmuuden ja raakuuden töitä semmoisia, että ne pakoittauat meitä häpeämään ihmisyyttämme.

----------

Waltio ei ole satunnainen sökerrys yksityisistä henkilöistä, se on organismi (elimellinen olento), jonka kaiktssa jäsenissä sama elämä liikkuu ja sama tahto hallitsee; se on niin sanoaksemme yhtiö, joka pysyy koossa oman tahdon mukaisten lakien ja hallituksen kautta. Jos waltiolta puuttuu hallitusta tahi lakia, niin se ei enään olekaan waltio. Ja toiselta puolen on waltio särkymäisillänsä, jos eiwät yksityiset tunne, että juuri laki ja hallitus on heidän omat tekemänsä, joissa heidän oma henkensä ilmestyy. Tätä tunnetta kutsutaan tawallisesti kansallis-tunteeksi tahi kansallis-hengeksi, joka ei ole mitään muuta kuin se rakkaus, jolla kansa mieltyy omaan elämäänsä, omaan maahansa, sen oloihin ja laitoksiin, sen kieleen ja kirjallisuuteen, sen menneisyyteen ja tulewaisuuteen. Ja tämä yhteinen henki, missä se on olemassa, synnyttää samanlaisia yleisiä welwollisuuksia kaikille. Ensimmäinen näistä on lakien ja hallituksen kunniassa pitäminen ja toistenkin kansalaisten saattaminen siihen. Jos tämmöinen welwollisuus on ihmiselle tuntematon, niin hän on joko orja tahi mieletöin, joka ei ole missäkään yhteydessä sen waltion kanssa, jonka jäsen hän on olewinansa. Juuri siitä syystä, että nämät siweelliset totuudet owat socialismille tuntemattomat, täytyy sen wälttämättömästi wiedä tunnustajansa joko hurjuuteen tahi orjuuteen, missä ei ole lakia eikä hallitusta, maan paljas — mieliwälta.

Wielä tärkeämpi puute socialismin programissa on, että se ei tahdo tietää mistäkään uskonnosta. Historia on jo monta kertaa ja kylliksi näyttänyt, että ihminen, jos hän heittää Jumalan ja uskonnon siksensä, alentuu petoja huonommaksi. Uskonnon hyljättyä, hän tulee siwistymättomäksi raakuuden palweliaksi. Jos siis tahdotaan socialismin hirmukueaa poistetuksi, niin on walttamatönta, että jokainen, alallansa kaikin woiminensa koettaa saada nousewalle sukupolwelle wakawamman uskonnollisen kannan kuin silläsukupolwella on ollut, josta socialismin ilkityöt owat lähteneet. Uskonnollinen siwistys on todellakin ainoa apukeino tässä kohden. Sen lewittäminen sekä ylhäisöön että alhaisoon on yhtä tärkeä.

Socialismi ei ole wielä, Jumalan kiitos, tullut Suomehemme. Mutta jos se epäkristillinen henki, joka jo on olemassa täällä, saapi suuremman alan, niin ei ole takaamista, mitä on tapahtuwa. Jumala säästäköön rakasta synnyinmaatamme tästä witsauksesta!

Lähde: Hämeen Sanomat 30.04.1879, s. 1–2.