Siirry sisältöön

Sota-runo

Wikiaineistosta
Sota-runo.
Helmikuun alussa v. 1878.
Kirjoittanut Isak Hirvonen


Oi! jos soisi soittimeni,
Kalahtaisi kanteleeni,
Niin ma hymin huokaseisin,
Kantelin sen kai’uttaisin,
Maani salojen suloiksi,
Lempeheiksi lehto-lammin;
Innolla sodat sanoisin,
Tyynin rauhat rallattaisin,
Tuolta Tuikin tantereilta,
Itäisen ilman aloilta;
Kussa kansat kauvan karsi,
Viiton vaivoissa valitti
Pakotusta palaneiden,
Turkin tulvan hallitusta;
Kussa kyynel virroin vieri,
Hurme-saunat höyrahteli:
Koska pienet punattihin,
Nuoret nurjin pilkattihin,
Vanhat vuoroin vaivattihin,
Ilkeästi Islamilta,
Että taivasten tasalle,
Aina pilvihin pihoille
Hätä-huudot huomattihin!
Tuo on meiltä tuntematon,
Tuosta tutkinto pimeä:
Minkätähden tähän asti
Vuosi sadat saivat männä
Tuhat vuodet viereskellä
Alla kurjuuden kulua
– Armon aikaa armotonna?
Olla Servia surussa,
Rumenia rauhatoinna,
Montenekro neuvotoinna,
Hertsekovit hyljättynä,
Kaikki Balkaani pulassa,
Koko Reekka rempallansa.
Eikö saatu sankareita
Aleksanderin aloilta,
Mailta Moskovan monta
Pakanoiden painajaksi,
Turkin vallan voittajaksi?
Siitä vaan on selvä tieto,
Tieto, tunto tulistunut
Että voiman valtijomme,
Itse Luoja Ihmiskunnan
Näki näytelmät nämitki;
Piti pitkä-mielisyyttä,
Antot armoa ajassa
Parannukseen pakanoille:
Vaan kun Turkki tuost’ei kuollut,
Parannut paha, pakana;
Silloin Herra hengellänsä
Kutsui, käski käskyläisen
Jonk’ oll’ ammon aatellunna,
Jonka sielulle sanonna
Tämän suuren surkeuden,
Pakotuksen Palkaanissa. –
Keisari, Hän käskyn kuuli,
Taivahan tahdon tajusi,
Oivalsi ajan olevan:
Sanoi salaman tavalla
Ukon ilman ihmehellä:
Saattoi käskyn sankareille,
Kaiken Venäjän väjelle,
Kanssa meidän kaartillemme
Että miehet miekkonensa
Pyrkiä työlle pyhälle!
Tuo on myöski tutkimaton,
Miksi Englandin Emäntä
Veellä Vellamon veronen,
Maalla moinen Maunun Eukon
Kantot kaukaista kadetta,
Syön-kuuta synkeätä
Vastaan meidän valtiosta
Tämän sodan syttyessä? –
Vaan, tunnetkos nyt tunnin juoksun,
Saunan syyhyisten varaksi;
Kun on Aasia avoinna,
Karss’in muurit katkottuna,
Plevnan linna leivätönnä,
Koko Sofia sorassa;
Adriaani autiona,
Monta muuta muokattuna,
Solat, ahdingot avattu!
Saman tunnet turkkilainen,
Suun Portti poukutusta;
Koht’ on Konstatnoopelissa,
Puoli kuisen kuutamella
Kotka-lippu korkealla,
Merkki meidän Keisarimme,
Risti” valon ja vapau den
Joka koitti Konstatille
Suuren Roomin ruhtinaalle
Maksentia maseutaissa; *)
Siell’ on pesä perkattava,
Hurmehella huuhdottava
Vuosi-tuhanten tuhoista,
Tahrehista tappu-miesten;
”Sillä, kussa onpi raato,
Sinne kotkatki koolle.”
Sinne rientää Reekkalaiset,
Kaikki Kandian asujat,
Pakolaiset Bulkarian
Pijan näille pitoloille,
Näille varoille vähille,
Herran töitä tuntemahan
Jerikkoa ja’ottaissa
Jossa Josuan tavalla
Luojan joukon johdattaja
Iso Herra Israelin
Aleksanderi ajaavi,
ToinenSuuri” suunnottaavi
Taiten Tappelun menoja;
Joll’ on pasuunat parammat,
Tuli soitoksi somimmat,
Vaan ellös Englandin Emäntä,
Ellös raukka Raeska-riepu
Kutsuttomat kuokka miehet
Pistäykö näille pidoille,
Näille varoille vähille,
Olkaa koreesti kotona
Muistamassa muinasia!!
Tää on hetki, Herran hetki,
Pelastuksen pyhä aamu,
Riemun päivä Kristityille!
                Jaa!
Anna tälle aikehelle,
Pyrinnölle pyhimmälle
Luoja armias apua,
Siunausta suotuisata
Armopalkalla pyhällä,
Kunnialla korkealla,
Ruoki meidän Ruhtinasta,
Siunaa sota-väkeä
Jonka kutsuit, ja korotit,
Jonka itse johdattelit
Tälle työlle Turkin maalla;
Armon virran voitehilla
Voitele ne vammat suuret
Haavat hirveät paranna,
Kun on saatuna sodassa,
Tappeluissa Turkin maalla!
Lohdutuksen lempehellä
Kuivaile ne kyynel virrat
Jotka haudoille urosten
Kaatuneiden kammijoille
Tiheästi tippunevat!!

Isak Hirvonen.

*) Katso Barth’in kirkkohistoria sivu 53.


Lähde: Tapio 6.3.1878.