Sotalaulu Limingasta

Sotalaulu Limingasta Kirjoittanut Vilho Lampi

Ja Liminka laaja nyt kalpahan tarttui,

poikia liukkaita joukkohon karttui.

Ryssille päätti he kostaa,

Suomelle vapauden verellään ostaa.

Mahtava heill´ on kunto ja voima.

Vahander, tuo päällikkö ylväs ja roima

astui joukkonsa eessä.

Ei heill´ ole silmät veessä.

Härmät, Pitkäset, Juustilat, muut,

he kaikki, joill´ oli lujat luut.

Äitinsä kielloista eivät he huoli,

voittipa sitten tahikka kuoli.

He päättivät antaa Suomelle lunnaat

vapauden kunto, kylämme kunnaat

valtasi, kun he työnsä teki

pyssyistä täyttyi Rampsun reki.

Varmana helle voitto välkkyi

isiensä veri heidän suonissaan läikkyi

Krankan Hannun voitot suuret.

Hältä sai poikamme pelottomat juuret.

Hannun polkua päätti he astua,

silmänsä eivät he antaneet kastua,

siksipä juuri he voitti,

vaikkapa kuolema korvissa soitti.

Ryssät ne Limingassa päätänsä puisti

poikamme kasarmia kohti kun luisti,

ja akat ne ahteelle itki ja huusi,

Okkosen portilla punikkia kuusi

noitui ja kirosi maan sekä taivaan

aikoi panna "lahtarin" laivaan.

"Lahtareita" täällä eivät siedä,

Siperian kolkkaan he aikoi ne viedä.

Mutt´ häviönsä suuren he silmillään näki,

ja nyt koko Suomessa kukkuu käki.

Niin riemastus korkea täyttää rinnan,

on Liminka antanut vapauden hinnan,

kun poikansa parhaat ruhona kaatui,

ja mullaksi mustaksi ruuminsa maatui.

Mutt´ heitä emme me surra saata,

vaan ilomme suuri ei aio nyt laata,

sillä he ne loi Suomelle uuden soiton,

saattoivat maahamme aamun koiton.

Lähde: Vilho Lampi: Sotalaulu Limingasta, noin 1918. Limingan kunnan arkisto. Julkaistu myöhemmin teoksessa Junttila, Marja (toim.): Vilho Lampi: 1898–1936. Ars Nordica 11. Oulu: Pohjoinen, 1998. ISBN 951-749-312-6.