Sotilaan jäähyväiset
| Sotilaan jäähyväiset. (Unkarilaisen kansanlaulun mukaan.) Kirjoittanut Oskar Uotila |
- Aseihin tartun edest’ isänmaan,
- Vuodattaa vihollisen verta saan.
- Ma saalista tuon kotiin kaikellaista,
- Ja kannan lippuani kaunokaista.
- Mut kuinkas kylän unohtaa tään voin,
- Ja lempilinnustani luovun noin?
- Hän kyynelsilmin pyrkis mukahani
- Ja epäilyksen saattais rintahani.
- Mä jäädä tahdon lehtoon kylän tään,
- Sun kanssais, kultaseni, leikkimään.
- No suuteleppas mua nyt, armahani!
- Sun tähtes unohdan ma isänmaani.
- Kuitenkin murhein mua katselet,
- Katseellais aseisini viittailet,
- Sentähden, että lemmit sotilasta,
- Mi maataan varjelee ja ruhtinasta.
- Siis, armahani, Herran rauhaan jää!
- Sun ansiotasi on päätös tää;
- Edestä isänmaan ma kalpaa koitan,
- Ja monta vihollista kohta voitan.
- Uljaasti monta vihollista lyön.
- Jos kaadun, kaadun päälle sankartyön
- Kuin sitomelle vaipuu niittomiesi:
- Kyynelen silloin vuodatat kentiesi.
Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.