Soutaja (Bäckwall)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Soutaja.
(Muualta).
Kirjoittanut Johan Bäckwall


Kuu kumotti kaunihisti,
Hohti hopiovalolla
Järvelle tyvenehelle.
Souti soutaja venettä
Järvellä tyvenehellä,
Kuun hopiovalolla,
Ja sanovi soutessansa:
Kuuni armas kultaseni,
Hopiainen herttaseni!
Ellös vaiketko valosi,
Ellös kuvasi kaotko
Järven aavalta selältä!
Jos nyt tuuli pilven tuopi
Ja sä peityt pilven alle;
Jopa vaikenis’ valosi,
Jopa kuvasi katoisi
Järven aavalta selältä,
Tulis pilkkonen pimiä;
Kunne kurja kulkeusin,
Kunne päätyisin polonen?
Tuonne kurja kulkeusin,
Tuonne tulisin polonen
Tuulen tuuviteltavaksi,
Aaltojen ajeltavaksi
Järven aavalla selällä,
Jossa raukka raukeaisin,
Väsyisin vähäväkinen
Pilkkosessa pimiässä
Vetelän ve’en varassa.
Tuli tuuli, peitti pilvi,
Peitti kuun kumottavaisen,
Tuli pilkkonen pimiä;
Ei se soutaja polonen
Tietänyt, mihin menisi,
Kunne kurja kulkeusi
Pilkkosessa pimiässä,
Vetelän veen varassa.
Siellä riehu jonka jakso,
Siellä huusi huokaeli
Vähävoimanen väsynyt:
Tuho tulevi minulle,
Hukka hetkille polosen
Järven aavalla selällä.
Mutt’ jo alko aamu armas
Ijän reunalla valeta,
Yöstä aurinko yletä,
Pimiästä päiväpaiste.
Näki soutaja väsynyt,
Kuinka armas aurinkoinen
Kaikki kullaksi kuvasi,
Puut maalla mantereella,
Siniseltä siintävällä.
Tuosta virkoisi vähäsen,
Kävi airohin käsiksi,
Ja tuon sanoiksi virkki:
Josk’ en raukka raukeaisi,
Väsyisi vähäväkinen;
Joska armias aurinkoinen
Peittämätönnä pysyisi
Saetpilviltä pimeiltä,
Eikä vihuri vetäisi,
Vastatuuli vastustaisi,
Että mä vähäväkinen
Tuonne tulisin polonen,
Tuonne maalle mantereelle,
Metsille ihanoille,
Joss on mättähät metiset
Vesat puissa vehriäiset
Keot koriat kukista,
Maatki kaiken kasvavaiset!
Mutt’ on ilma muutteleva,
Niinp’ on onneni minunki.

[Johan Bäckwa]–ll.


Lähde: Oulun Viikko-Sanomia 14.11.1840.