Soutaja (Forsman)

Soutaja. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Et, poika, soutaa voi,

Ell’ei sun laulus soi!

Kätespä airoon herpoaa –

Ken sitte purtta jouduttaa?

Ei aalto enää käy,

Ei auringosta näy

Kuin lännen puolla juova vaan,

Ja veess’ on taivas mustissaan.

Oi poika, lausu sie,

Minnekkä vie sun tie?

Mi sull’ on yksin homma, työ,

Kun makeaan jo nukkuu yö?

Linnutko lentävät

Rannalta säikytät?

Sä käytkö kuikkaa ajellen,

Vai sorsaa poikki lahtien?

Sä, joka kysellyt

Mult’ ennen oot kuin nyt,

Vuorilla, metsill’ asujain,

Oi kaiku! kuule vastuutain:

En liutaa liitävää

Rannalta säikytä;

En kuikkaa kulje ajellen,

En sorsaa poikki lahtien;

Aatostan’ ajan mie:

Jok’ airon-otto vie,

Jos kuinka huono heikko vain,

Mun likemmäksi aatostain.

Miss’ sauhu tupruaa

Sinervän harjun taa,

Ma järven päässä töllin nään,

Johon aatos karkas eeltäpäin.

Siell’ eellä koittehen

Ma löydän jälleen sen,

Kun venho saapuu valkamaan

Ja helmahain ma neidon saan.

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.