Soutaja (Forsman)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Soutaja.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Et, poika, soutaa voi,
Ell’ei sun laulus soi!
Kätespä airoon herpoaa –
Ken sitte purtta jouduttaa?
Ei aalto enää käy,
Ei auringosta näy
Kuin lännen puolla juova vaan,
Ja veess’ on taivas mustissaan.
Oi poika, lausu sie,
Minnekkä vie sun tie?
Mi sull’ on yksin homma, työ,
Kun makeaan jo nukkuu yö?
Linnutko lentävät
Rannalta säikytät?
Sä käytkö kuikkaa ajellen,
Vai sorsaa poikki lahtien?
Sä, joka kysellyt
Mult’ ennen oot kuin nyt,
Vuorilla, metsill’ asujain,
Oi kaiku! kuule vastuutain:
En liutaa liitävää
Rannalta säikytä;
En kuikkaa kulje ajellen,
En sorsaa poikki lahtien;
Aatostan’ ajan mie:
Jok’ airon-otto vie,
Jos kuinka huono heikko vain,
Mun likemmäksi aatostain.
Miss’ sauhu tupruaa
Sinervän harjun taa,
Ma järven päässä töllin nään,
Johon aatos karkas eeltäpäin.
Siell’ eellä koittehen
Ma löydän jälleen sen,
Kun venho saapuu valkamaan
Ja helmahain ma neidon saan.


Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.