Sukan kutoja

Sukan kutoja. Kirjoittanut Hilja Tamminen

Kopissansa Lyyli rukka

istuu, kädessänsä sukka;

aatos karkaa kauvas pois,

täällä eipä olla sois,

kotiin hartahasti halaa.

Siinä sukkaa kutoissansa

muistaa pienet rakkahansa,

puute, hätä heillä lie,

edessänsä mieron tie,

äiti jos ei kotiin palaa.

Kyynelistä silmät kastuu

muistot nää kun mieleen astuu.

Sukka jatkuu joutuisaan.

Muurit synkät varjollaan

kaiken maailmalta salaa.

Lähde: Tamminen, Hilja 1923: Vainon ajoilta: runoja. Tampereen työväen sanomalehti o. y., Tampere.