Sulamith (Uotila)

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sulamith.
(Korkia veisu.)
Kirjoittanut Oskar Uotila


Sade laannut on, kevät on tullut. Taas
Soi toukomettisen ääni.
Tule! Yö mua peittävi, odottajaas;
Yön pisarat kastavat pääni.
Tule, armas! Jo lehtii viikunapuu,
Pian mandelinkukka jo raukee;
Mut viiniköynnös se kukoistuu,
Tulipunainen granaati aukee.
Sulotuoksunsa nardukset antavat,
Kun lauhana leyhyvi luode;
Dudaimitkin kukkia kantavat;
Keto on kuin kirjailtu vuode.
Sua etsivi ajatus ripeä
Yli vuorien karkelemalla;
Sun tähtesi sydän on kipeä
Tän tumman ihoni alla.
Raju niinkuin kuolema rakkaus on,
Sen riennosta rintani suli;
Sen hiilienhehku on sammumaton,
Se on kuni Jumalan tuli.
Tule, palaja kukkaistarhaani
Yli siintävän Erotusvuoren!
Tääll’ annan, ylkäni, parhaani,
Ma sinulle lempeni nuoren.


Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.