Sulo Jenni

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sulo Jenni.

Kirjoittanut Robert Burns
Burnsin myöhäisimpiä runoja. Omistettu Jane Lorimerille, harvinaisen kauniille ja henkevälle rouvalle, joka lyhyen avioliiton jälkeen oli eronnut miehestään, ja ”oli Burnsin viimeisinä elinvuosina hänen runottarensa”.


Missä on onni, min tunsin ma aamuin,
  kun leivojen liverrys soi?
Missä on rauha, min äänetön metsä
  suuss’ illan mun mieleeni toi?
Enää en, seuraten mutkia virran,
  nää viehkeitä kukkia haan,
etsi en jälkiä häipyvän riemun;
  käyn huolteni vallassa vaan.
Pois joko siis suvi laaksoista lähti?
  Syys synkkäkö saapunut lie?
Ei toki! Kilvanhan ruusujen kisaan
  säät seijahat mettiset vie.
Kätkeä tahtoisin tunteeni salaan,
  mut aikaa jo selville sain:
rintani kaikkien kaihojen syynä
  sulo Jenni on, Jenni on vain!
Vuodet ei voi ikimurhetta lientää,
  ja lohtua toivo ei tuo.
Niinpä nyt vaivaani vaalin, ja hoivaa
  sulo tuskien auvo se suo.


Lähde: Burns, Robert 1918: Lauluja ja ballaadeja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Fundament, Helsinki.