Sumusarjat

Sumusarjat (Faustin unelma.) Kirjoittanut Johann Wolfgang von Goethe

Himmeä holvi,

väisty ja raukee!

Taivas, sa aukee,

eeterin armaan

siintää jo suo!

Huurtehen harmaan

usvat sa poista, –

sammuissa tähtein,

aurinko, loista:

aamuhun lähtein,

lämpöä luo!

Ilmojen keijuin

henkevä heimo,

maan yli leijuin,

nurmilla liitää;

seurahan kaipuu

kaihoten kiitää!

Vartaloin tunnut

harsoihin haipuu;

nousee ja vaipuu

liehuvat hunnut.

Verhoon ne sulkee

lehvikkövuoret,

rinteillä kulkee

mietteissä nuoret,

lempeä kuiskii,

sykkii ja säikkyy. –

Köynnökset huiskii!

Rypäleet väikkyy!

Kohta jo paisuin

suihkuin ne raisuin

tynnyrit täyttää:

virtoina kuohuin,

helmeily viinein

lailla rubiinein

säihkyvän näyttää. –

Utuiset sarjat,

taas alas häilyin,

laajoiksi lukee,

järviä luoden;

kunnaiden harjat,

saarina päilyin,

esiin jo aukee,

riemua tuoden.

Aurinko seijas

hetken jo hohti:

henget ne leijas

pielille pilvein;

leikkivin ilvein

vaipuen vuoroin

saaria kohti.

Riemuja kuoroin

kuulemme sieltä:

Karkelo keijuin

käy yhä leijuin,

kunnes kuin ihmein

kaikki jo hajoo. –

Toiset ne vajoo

varjohon puiden,

tai utuvihmein

liehuen liitää,

veen yli uiden;

toiset ne kiitää

auvossa lemmen

pois yhä valoon,

Tähtölän taloon,

hehkuja hemmen

suutelemaan.

Lähde: Juva, Valter 1926 [1916]: Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.