Sumusarjat

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sumusarjat
(Faustin unelma.)
Kirjoittanut Johann Wolfgang von Goethe


Himmeä holvi,
väisty ja raukee!
Taivas, sa aukee,
eeterin armaan
siintää jo suo!
Huurtehen harmaan
usvat sa poista, –
sammuissa tähtein,
aurinko, loista:
aamuhun lähtein,
lämpöä luo!
Ilmojen keijuin
henkevä heimo,
maan yli leijuin,
nurmilla liitää;
seurahan kaipuu
kaihoten kiitää!
Vartaloin tunnut
harsoihin haipuu;
nousee ja vaipuu
liehuvat hunnut.
Verhoon ne sulkee
lehvikkövuoret,
rinteillä kulkee
mietteissä nuoret,
lempeä kuiskii,
sykkii ja säikkyy. –
Köynnökset huiskii!
Rypäleet väikkyy!
Kohta jo paisuin
suihkuin ne raisuin
tynnyrit täyttää:
virtoina kuohuin,
helmeily viinein
lailla rubiinein
säihkyvän näyttää. –
Utuiset sarjat,
taas alas häilyin,
laajoiksi lukee,
järviä luoden;
kunnaiden harjat,
saarina päilyin,
esiin jo aukee,
riemua tuoden.
Aurinko seijas
hetken jo hohti:
henget ne leijas
pielille pilvein;
leikkivin ilvein
vaipuen vuoroin
saaria kohti.
Riemuja kuoroin
kuulemme sieltä:
Karkelo keijuin
käy yhä leijuin,
kunnes kuin ihmein
kaikki jo hajoo. –
Toiset ne vajoo
varjohon puiden,
tai utuvihmein
liehuen liitää,
veen yli uiden;
toiset ne kiitää
auvossa lemmen
pois yhä valoon,
Tähtölän taloon,
hehkuja hemmen
suutelemaan.


Lähde: Juva, Valter 1926 [1916]: Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.