Sun on se oppi

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sun on se oppi.

Kirjoittanut Irene Mendelin


Laps’ Bethlehemin,
sa pieni lempeä poikanen,
mi kasvoit laaksossa ihmisten,
sa terebinthien siimeksessä
ja päivän kirkkahan säteillessä
Esdrelon kentällä karkeloit
ja luonnon suloa ihannoit.
Sa kasvoit siellä,
profeetta suuri ja voimakas,
sa kansain auttaja armias.
Salatut mailmat ne sulle laukes,
ja luonnon kultainen kirja aukes,
sen joka lehdellä loistaen
näit nimen Isäsi ylhäisen.
Mies Natsareetin,
tuot’ Isäs nimeä kirkastain
sa kuljit auttaen, opettain:
Sokeat näki ja rammat kulki
ja kuolo ahmivan kidan sulki,
kun rauhansana sun suustas soi,
mi anteeksannon ja armon toi.
Sun on se oppi,
jok’ uudeks luopi ja jalostaa
ja josta syntinen rauhan saa.
Hän, jolle – tuskan ja vaivan alla
sa kuollen ristillä Golgatalla
ja kuolon kahlehet murtaen –
elämän voitit ja autuuden.
Sun on se oppi,
mi käskee holhoa, rakastaa,
ja vankan suojella heikompaa.
Se oppi ei ole maailmasta,
sen toit sa kanssasi taivahasta.
Se elon myrskyissä tyyntä luo,
ihanteet korkeat, suuret suo.
Sun on se oppi. –
Kun kerran täysin se tajutaan,
niin silloin siunaus saartaa maan.
Ei viha, vaino ja sota pauhaa,
vaan hyvyys, rakkaus suojaa rauhaa
ja luopi onnea taivahan
jo täällä kunniaks Jumalan.


Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.