Sun on se oppi

Sun on se oppi. Kirjoittanut Irene Mendelin

Laps’ Bethlehemin,

sa pieni lempeä poikanen,

mi kasvoit laaksossa ihmisten,

sa terebinthien siimeksessä

ja päivän kirkkahan säteillessä

Esdrelon kentällä karkeloit

ja luonnon suloa ihannoit.

Sa kasvoit siellä,

profeetta suuri ja voimakas,

sa kansain auttaja armias.

Salatut mailmat ne sulle laukes,

ja luonnon kultainen kirja aukes,

sen joka lehdellä loistaen

näit nimen Isäsi ylhäisen.

Mies Natsareetin,

tuot’ Isäs nimeä kirkastain

sa kuljit auttaen, opettain:

Sokeat näki ja rammat kulki

ja kuolo ahmivan kidan sulki,

kun rauhansana sun suustas soi,

mi anteeksannon ja armon toi.

Sun on se oppi,

jok’ uudeks luopi ja jalostaa

ja josta syntinen rauhan saa.

Hän, jolle – tuskan ja vaivan alla

sa kuollen ristillä Golgatalla

ja kuolon kahlehet murtaen –

elämän voitit ja autuuden.

Sun on se oppi,

mi käskee holhoa, rakastaa,

ja vankan suojella heikompaa.

Se oppi ei ole maailmasta,

sen toit sa kanssasi taivahasta.

Se elon myrskyissä tyyntä luo,

ihanteet korkeat, suuret suo.

Sun on se oppi. –

Kun kerran täysin se tajutaan,

niin silloin siunaus saartaa maan.

Ei viha, vaino ja sota pauhaa,

vaan hyvyys, rakkaus suojaa rauhaa

ja luopi onnea taivahan

jo täällä kunniaks Jumalan.

Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.