Sun suustas, jota suutelin, ma halaan
| 15. Sun suustas, jota suutelin, ma halaan Kirjoittanut Kössi Kaatra |
- Sun suustas, jota suutelin, ma halaan
- nyt saada sanan selvän, totisen
- ja säälin vuoks’ sa totuut’ älä salaa,
- vaan anna haastaa halun, tuntehen.
- Sa sano, eikö rakkaus, mi palaa
- öin, päivin, aina pohjass’ sydämen,
- voi lääkitä ja lämmintänsä valaa
- riemuksi rinnan sairaan, suruisen?
- Ja kun se tuot’ ei voi, se onko silloin
- vain virvatulta, valhett’ typerää,
- kuin kerjäläisen onnen uni illoin,
- mi aamun tullen täyttymättä jää?
- Oi anna vastaus, jos taisin milloin
- sua vilu-viiman tullen lämmittää.
Lähde: Kaatra, Kössi 1906: Kyttä. Hämeen kirjakauppa, Tampere.