Suomalainen veljeslaulu (Leino)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomalainen veljeslaulu

Kirjoittanut Karl Robert Malmström
Suomentanut Eino Leino. Runo lienee suomennettu joulukuussa 1925, ja se oli luultavasti Leinon viimeinen suomennos.


Me kaikki poiat Suomen,
me oomme veljekset,
min meille tuokin huomen,
kuin meitä kutsunet,
me poiat Hämeen, Karjalan
kaikk’ yhtä kansaa ollahan,
Läns’-Suomen, Savon, Uudenmaan
ja poiat Pohjanmaan.
Yks meill’ on mielenlaatu,
me mistä ollaankin,
meill’ äidiltämme saatu
on sama uskokin,
ja äiti tää on Suomenmaa,
nyt, Suomen poiat, antakaa
te toisillenne kättä vaan
kuin lapset laulun maan.
Periltä Pohjan harmaan
ain’ Hankoniemehen
talot näät maan tän armaan
punassa pakkasen,
me niissä oomme syntyneet
ja pohjatuulta kuunnelleet
ja tulleet ensin tuntemaan
suloisen Suomenmaan.
Siis siinä meillä loihtu
maan eestä rakkahan,
on leimaus ja soihtu
myös eestä Euroopan;
ja suojaks maamme mainehen
me teemme terässeppelen,
mi loistaa polviin nouseviin
ja kausiin kaukaisiin.
Nyt, veikot, eestä Suomen,
maan yksimielisen,
hurraa, sen raikuu huomen,
nous aamu vapauden!
Päin, urhot, päiviin uusihin,
töin, toimin, hengin, hurmehin,
ain’ eespäin vaivaan, kunniaan
vuoks armaan synnyinmaan.


Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.