Suomalainen veljeslaulu (Leino)
| Suomalainen veljeslaulu Kirjoittanut Karl Robert Malmström |
| Suomentanut Eino Leino. Runo lienee suomennettu joulukuussa 1925, ja se oli luultavasti Leinon viimeinen suomennos. |
- Me kaikki poiat Suomen,
- me oomme veljekset,
- min meille tuokin huomen,
- kuin meitä kutsunet,
- me poiat Hämeen, Karjalan
- kaikk’ yhtä kansaa ollahan,
- Läns’-Suomen, Savon, Uudenmaan
- ja poiat Pohjanmaan.
- Yks meill’ on mielenlaatu,
- me mistä ollaankin,
- meill’ äidiltämme saatu
- on sama uskokin,
- ja äiti tää on Suomenmaa,
- nyt, Suomen poiat, antakaa
- te toisillenne kättä vaan
- kuin lapset laulun maan.
- Periltä Pohjan harmaan
- ain’ Hankoniemehen
- talot näät maan tän armaan
- punassa pakkasen,
- me niissä oomme syntyneet
- ja pohjatuulta kuunnelleet
- ja tulleet ensin tuntemaan
- suloisen Suomenmaan.
- Siis siinä meillä loihtu
- maan eestä rakkahan,
- on leimaus ja soihtu
- myös eestä Euroopan;
- ja suojaks maamme mainehen
- me teemme terässeppelen,
- mi loistaa polviin nouseviin
- ja kausiin kaukaisiin.
- Nyt, veikot, eestä Suomen,
- maan yksimielisen,
- hurraa, sen raikuu huomen,
- nous aamu vapauden!
- Päin, urhot, päiviin uusihin,
- töin, toimin, hengin, hurmehin,
- ain’ eespäin vaivaan, kunniaan
- vuoks armaan synnyinmaan.
Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.