Suomalaisen vastaus

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomalaisen vastaus. *
(Uudesta Suomettaresta).
Kirjoittanut anonyymi


Sun sanas, naapur’, kauniist’ soi,
Mut sanat eivät mitään voi,
Kun teko näyttää toista.
Jos veljekses mun tunnustat,
Niin harhaluulot useat
Sä mielestäsi poista!
Sä ällös usko ollenkaan
Ett’ olet herra tämän maan,
Jos kieles onkin toinen.
Sä isäntänä ällös käy
Ja käytökseltäs siltä näy
Kuin oisin minä loinen.
Sä taisteluita muistelet,
Joiss’ yhteen vuoti hurmehet
Isäimme muinaisaikaan;
Mut unhotat ne taistelut,
Joit’ yksin olen voittanut –
Sä niit’ et tunne lainkaan.
Et tiedä kuinka valon tien
Mun eestän’ sulki joukko pien’,
Ja kuinka ponnistella
Mun täytyi, ennen kuin ma sain
Ees oikeudet halvimpain
Turpeella kotoisella.
Kun mua ruotsiks tuomittiin
Ja tajuntani tainnoksiin
Tahdottiin vaivutella:
Olitko silloin puolellain,
Vai hymyilitkö hätää vain,
Mik’ eli poloisella?
Kun tiedon, taidon temppeliin
Mä pyrin riviin yhteisiin –
Ken oven multa sulki?
Miks’ taistella mun täytyi niin
Kuin viholliset oltaisiin,
Vaikk’ oltiin veljet julki?
En joukkoain ma punnitseis,
Jos puntariin et sinä veis
Raskaita kukkaroita.
Tok’ miesten määrä kalliimp’ on
Kuin kullan paino eloton –
Jos vääryys vaan ei voita
Kaht’ äitiä et omistaa
Yht’aikaa voi sa, etkä saa –
Se ei ois rehellistä.
Siis, Suomen poika ollakses,
Sä kaikki nurkkatoivehes
Ja peltos piiloon pistä.
Kun yhtäläiset tunnustat
Itses, kuin minut arvajat,
En tahdo parempata:
En huoli silloin ollenkaan,
Jos vastassain on yksi vaan
Tai kahta vastaan sata.
Soi Herra meille silmää kaks,
Ei toisen toistaan paremmaks,
Vaan saman saa ne valon.
Ei kädet estä toisiaan
Kun rinnatusten taistellaan
Edestä kaiken jalon!
Nyt, naapur’ veli, hyväst’ jää –
Ei vihaa tästä enempää,
Jos puhtaaks suuni puhuu.
En tahtois että perustuu
Onnemme sekä kaikki muu
Vaan tyhjään haaveiluhun.

W. S.

* Tämän runon käsittämiseksi mainittakoon, että äskettäin ”Ruotsalaisen kansakoulun ystäväin” hyväksi pidettyjen arpajaisten johdosta ilmestyneessä ”Nornan” nimisessä juhlalehdessä on Z. Topeliukselta runo ”Illan tyyneydessä”. Tässä runossa puhuu ruotsalainen naapurilleen suomalaiselle kauniita sanoja sovusta ja yksimielisyydestä, huomauttaa entisiä taisteluja ja yhteisiä vaaroja, vetouu kolmanteen, huudahtaapa vielä itsestään, että Suomi on hänen vihitty äitinsä, jonka poika on suomalainen ja myöntää suomalaisenkin Europan aviopojaksi.

Jos maamme ruotsalainen puolue todella ajattelisi ja toimisi niin kuin Topeliusen kuvaus osoittaa, ei mitään vastausta tarvittaisi. Mutta onhan yleiseen tunnettu, ettei ruotsalainen puolue hyväksy Topeliusen idealisia mielipiteitä ja sen vuoksi on vastaus aivan paikallaan.

Tamp. Sanomain muist.


Lähde: Tampereen Sanomat 12.11.1890.