Suomelle (Räikkönen)
| Suomelle[1] Kirjoittanut Jaakko Räikkönen |
- Vasta vanhalla ijällä,
- Neljänkymmenen kohalla
- Yksin yöllä maatessani,
- Unetonna ollessani
- Muistui mielehen minulle
- Ruveta runon tekohon.
- Veli Suomesta sulosta,
- Ylimmästä ystävästä
- Ja varsin valaistuneesta,
- Jolle mielehen jolahti
- Nuorin veljensä nujompi
- Etelässä Inkerissä,
- Isännän asunnon luona,
- Läsnä Pietarin pihoja:
- Suloiselle Suomellemme,
- Vanhimmalle veljellemme
- Äitin veri vaikuttaapi,
- Isän into liikuttaapi
- Oppia omaisiansa,
- Tuntea lihaisiansa,
- Antaa neuvot nuoremmalle,
- Tukistusta tuhmemmalle,
- Sekä kestihin keretä!
- Tuopa tuo tulisen poika,
- Meiän viljon veljyemme
- Kesken reissulta repäisi,
- Jott’ei kestihin kerennyt,
- Inkerihin ennättänyt
- Veljellensä nuoremmalle.
- Pelkäis puuttuvan puheita,
- Venäläistä vierasteli,
- Hapan haisahti nenähän,
- Kaali sieraimet sokaisi.
- Voi, sä viljon veljyeni,
- Voi, oma emoni poika,
- Kuinkas yllyt ylpeäksi:
- Mistä mielen moisen löysit,
- Haeskelit harvinaisen,
- Kun sä oman Inkerisi
- Aivan halvaksi asetit –
- Sekä ruokahan rupesit.
- Älä kaalia kamoksu,
- Kyll’ on kaali kaunis ruoka,
- Paljon parkkia parempi,
- Ruumenia runsahampi,
- Samaten myös sammalia.
- Ei puutu puhetta meiltä,
- Kyllä Inkerin isännät
- Aina aikoihin tulevat
- Sorretulla suomellansa;
- Samaten on saarnat meillä,
- Kirkkoveisut myöskin vielä,
- Kyläkinkerit samoiten,
- Sekä paljon monta muuta,
- Kuin on Suomenkin sisässä.
- Että sulo Suomalainen
- Ylenkatsoi ystävänsä
- Omassansa Inkerissä,
- Se on kumma kummempia,
- Onpa outo ouompia!
- Virolainen veljyemme,
- Katkeran kovan kokenut,
- Alla orjuuen asunut,
- Niinkuin mekin meikäläiset!
- Ei tuo suuria sureksi
- Surkeasta suomestamme,
- Jonk’ ei sanat säntillensä
- Viron korvissa kajaha:
- Eikä ruoka runsahasti
- Tipahtele tien kululle,
- Vaikka viinoa viruisi.
- Kukin kielellä omalla
- Aina aikoihin tuleepi.
- Onpa veljiä omia,
- Sukuamme suomalaista
- Omassamme Aunuksessa,
- Äänisen avaran luona,
- Katalassa Karjalassa,
- Vienan meren rantehilla,
- Joille kestihin kykenit
- Entisinä aikoinasi.
- Sieltä sait sanoja paljon
- Kielellesi kankealle,
- Sieltä rustasit runosi,
- Kalevalan kaiveskelit,
- Sielt’ on saatuna sanoja,
- Kanteletar kirjahankin;
- Sa’ut että sananlaskut,
- Osaksi myös arvoitukset
- Ishorien on iloa,
- Sukkapellien[2] sukua.
- Nämät kaksi veljeämme
- Ovat yhtä äitiämme.
- Jos et näille joutaville
- Tahtoisi tutuksi tulla,
- Niin onpi iso-isämme
- Pojanpoikia enemmän,
- Joista voit valita kyllä,
- Joille kestihin kykenet,
- Jos vaan aika myönnyttääpi
- Sekä vatsa vallan suopi,
- Kulta käskeepi kululle.
- Ensiksi e’emmäs neuvon,
- Taluttelen taaemmaksi,
- Sipirian sille puolle,
- Uraalin ylängön taakse,
- Obin latvoille osoitan,
- Ostjakkein omille teille,
- Vogulien vuotehille.
- Kyllä siellä kestiä kokenet,
- Kyllin kylmeä kakoa,
- Hirvestä saat pikku palasen,
- Oravasta aika paistin,
- Matkasta väsyttyäsi,
- Tien pitkän polettuasi.
- Mutta muistoa pitääpi
- Käsillä puhua paljon,
- Pantomiimilla[3] pakista.
- Mutta tullessa takaisin
- Tutustele tuttavia,
- Seurustele serkkusia,
- Syrjäänejä siltä puolta,
- Mordviineja maanittele,
- Sitte Lapille lakeille,
- Viljaville Venäjän maille,
- Tieustele, tunnustele
- Tsheremissit ja tshuvassit,
- Niille kestihin kykenet!
- Niillä on tuvat nokiset,
- Koat, missä keittelevät
- Perjantaiksi puuroansa.
- Siellä on levätä lämmin,
- Puuroa on pehmyt syöä,
- Jos vaan kelle kelvanneepi.
- Vielä on sukumme suuri,
- Lankomme laveat kyllä,
- Vesi suuhusi vetäypi,
- Jos vaan maltat muistossasi
- Unkaria urhollista,
- Kummin heimoa omoa,
- Jok’ on virrat vastustellut,
- Mylläykset maahan lyönyt,
- Kumoukset kannustellut.
- Kelpaa siellä kestiskellä,
- Donaun virrassa virua,
- Laaksot Karpathin kahella,
- Syöä leipää lestittynä,
- Makeaiset maan he’elmät,
- Juoa kaljaa kaikenlaista:
- Siell’ on rommit, hienot viinit,
- Voipi totia tokata
- Sekä muistomaljat juoa,
- Verestellä veljeyttä
- Suomen suurista suvuista.
- Vielä vihdoin viimeiseksi
- Oisi mulla muistutusta
- Suloiselle Suomellemme,
- Jotta suora Suomen kansa
- Olisit kauniisti kotona.
- Kanakin valitti kerran
- Kulkiessansa korissa:
- »Paljon oisi parempi olla
- Kaapimassa kaalimaata;»
- Vasikkakin vaikeroitsi
- Ja älisi ilkeästi
- Raasalinsa[4] rattahilla
- Kulkiessa kaupunkihin.
- Vaan kun veljet Väinämöisen
- Asuisivat ahjon luona,
- Pieksisivät ahkerasti
- Lailla seppo Ilmarisen
- Joutsenen kynän neneä,
- Jotta saatais uusi Sampo,
- Kirjokansi kaunihimpi,
- Kuni entisten eläjäin,
- Kalevalan vanhan kansan,
- Olisi paljoa parempi.
- Vielä pyyän nöyrimmästi,
- Lyökäät päälle voimakkaasti,
- Jotta parskuisi palaset
- Aina Inkerin perille,
- Joista Inkerin isännät
- Palasista pienimmistä
- Kotonansa korjaisivat
- Itsellensä sievän Sammon,
- Jott’ei olis Suomehen ikävä;
- Niinkuin nyt tätä nykyä
- Täytyy tuskalla tavata
- Sivistystä sielullemme
- Vihaiselta veljeltämme,
- Joka joukostaan eroitti,
- Henkikirjoistaan kirosi
- Oman onnensa nojahan
- Suomensa sukuiset kaikki,
- Itse Ruotsihin rupesi,
- Ouon kielen kumppaniksi.
- ↑ Vastaus Oksasen runoon »Meidän vieraissa-käynnit.»
- ↑ Vieras-uskoisten, kreikkalaisvenäläis-uskoisten.
- ↑ Ajatusten ilmoittaminen liikkeillä.
- ↑ Raasali = kaupustelia.
Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.