Suomen Kansalle Vuoden lopulla 1825

Suomen Kansalle Vuoden lopulla 1825. Kirjoittanut Carl Helenius

Mustasa murhessa itkevät äänet,

Suruiset sydämmet, jälkehen jääneet

Kovasti kaipavat Keisariansa,

Herrassa nukkunen Hallitsiansa,

Jonga siis ajalla armosta saatin

Riemuita Rauhasta, kapinat kaatin.

Vainon Hän hyvällä väellä voitti

Surmajan sodasa takaisin soitti.

Rajainsa rakensi rauhallisiksi,

Omainsa opetti onnelisiksi,

Koska Hän heitä siis totuuden tietä

Talutta tahdoi ja vakuuteen vietä.

Hyvää Hän tekemään Voipa ja Valmis

Armonsa osotti kaikkille aldis.

Sitä siis seuraten toimella teki,

Kansansa taidosa kasvavan näki.

Rakkaus rinnoisa kaikisa kuohui,

Kiitos ja kunnia kielisä kuului.

Syystä siis suruinen Suomesa sydän;

Turhaan sen itkulla parata pyydän:

Turvas vaan olkon kuuleva kansa!

Vainajan Veljesä, Seurajasansa,

Joka jo Armosa andanut tietä,

Että Hän murheesa muisti myös meitä.

Luja on lohdutus suruisten juuri:

Toinen on tiettävä Suojelia Suuri!

Siunatkaat Herraa siis tahtonsa tähden,

Koska Hän Armosa auttava nähden!

Tytykäät tahtoonsa, seuratkaat sitä;

Murhen Hän mieluisen meistäkin pitä.

C[arl]. H[eleniu]. s.

Lähde: Turun Viikko-Sanomat 31.12.1825.