Suomen Sankariloista

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomen Sankariloista.
(Lähetetty Viipurista.)
Kirjoittanut Herman Emanuel Hornborg


Kirjoitettu männä vuonna Kevät Kesästä, seuraamiseksi sitä suurta pauhinata ja mänestystä Turkin sotassa, johon myös paljo suomen poikia itsiänsä antoivat.

Soita vielä Suomalainen
karjalaisen kanteletta,
sotan ketolla kovalla,
muistellessa muinosia
ilon teosta Jumalan;
Koska itse Ilmarinen,
uskollinen Taran ukko,
paitse muita pohjolasta
vanhan aikaiset asarit,
synnytteliit suuret miehet,
kalevaiset kasvattivat:
jalot Jumot, Joukkavaisen,
jättiläiset joukossansa;
turilaiset tuimat miehet,
ukot urhot ja urokset:
että vielä ennen muisen
tapa vanha tappavainen,
suomalaisten suonissamme,
syvissä sytämissämme,
verin juoksis viereksisi,
varsin vielä virtajaisi,
kuin on juosnut Kalevaalla,
vikkelästi viereksellyt
ukon uhkeilla pojilla.
Turri-Turras toimen ukko
suomen sotainen Jumala!
pane pojat pohjolaiset,
sukkelammat suomalaiset,
kempit kilpeellä kovalla
sankareiksi suomen maalle,
santteiksi sanottaviksi.
Auta mua, armas ukko!
vanha varma Väinämöinen,
itse Lauluni Jumala!
laulannossa, lausunnossa,
runon rohkian teossa:
että minä elämässä
mokomasti mielyttäisin,
mielyttäisin, myönyttäisin,
kehumalla kehoittaisin,
johtattaisin joukottaissa
pojat suomen pohjolaiset
Isäin poluille pyhille:
että suomen semiläiset
Keisarille kelpaavaiset
jalostuisiit isommiksi,
urohoksi uhkiammat;
sotaisissa suurenevat,
teko-töissä tuimistuvat,
oikiaksi oivalliset
sotan ketolle sopivat.
Myrrysmiehet, noitanaiset:
Hulta, Mamma, Huimalainen,
Vaiviotar, Villattare,
loihtovaiset, laittavaiset,
kolasuiset Kuoharitkin,
vanhan luvun Vänkämöiset,
Kummissanne kuuluisimmat,
syntyin innossa ikuiset!
Tulkais tänne tuiskinalla:
lumoillanne, luvuillanne,
loihtollanne, laitollanne,
varsin vänkämöisillänne,
alku asian avuksi.
Näyttäkäi te Noitat kaikki,
velhot vanhat varmeutta,
pohjan kuoharit paremmat,
hyvyyteksi hyötytystä
teitän vanhoista teoista,
taijostanne tarpehemme,
intoisuutesta iloa.
Noitukai te norolaiset,
meriläiset, metsäläiset,
väyläläiset, vuorilaiset,
arolaiset, aholaiset,
taikka taloissa tekiät:
myrtyväiset Maan-jumalat,
loihton intojen lukiat,
nokkelaksi nuorukaiset,
sukkelaksi suomalaiset,
pohjan pojat pulskiammat
sotan kempiksi koviksi;
että ehki ihmettelis
NIKOLAUS nimellinen
Keisarimme kuuluisampi
kunniansa kukkulalla,
armon hyvän antaissansa
pohjan poikia peräti;
jotka ovat joukoissansa
upsierina uliana
valtakunnan vahtimella,
uhkiammat uskottuna
sotan pauhuvan parissa.
Mutta ah! ei Maan-jumalat,
loihtomiset, lukemiset,
sopotukset, sylkemiset,
voi nyt auttaa voimillansa,
turhan taikurin teoilla:
ainuastaan aina meillä
olkoon turva onneksemme,
sekä luottamus lujempi
Herran päälle henkellisen,
toivo taivahan Jumalan!
sillä hänen suomastansa,
taniasta tahtostansa,
milijuonet muuttuvaiset,
mutkistuvat muotoissansa,
moninaisissa menoissa:
Kyllä kaikki kaikessamme,
hyvät huonot huokaukset,
Jumalalta kaiken ilman,
arvot annetaan alati:
väkevyytet, voitot, voimat
turvatuillensa tulevat.
Pojat suomen pohjolaiset
isoin Isien suvuista,
rohvastai rohkiaksi
itsiänne ilman alla
mainiolle männessänne:
pankai pamppu puoliselle,
veri-veitsi vyötimelle,
ottakai olalle pyssyt,
tuli-luikku lantehille,
papu-paarunen pivossa,
paras lakki päänne päälle,
ristit, kilvet rinnoillenne,
tarvis tavarat tyköönne;
sitten mänkäi siunattua,
käykäätte sotan ketolle,
valtakunnan vahtimelle,
kautta Luojan Kaikkivallan
Isän taivahan Jumalan,
itse luojan leitsannossa,
varsin voimassa isossa
tappelukseen tulisehen,
Taran urhosen tavalla;
että Turkki tuiman näkis,
paholainen, pannahainen,
vihollinen viekkahampi,
teräksistä tehovista
säjähtäissä säkenissä,
kohta loppunsa kokisi.
Itse ukko Ilmarinen,
että varma Väinämöinen,
ilman Ukkonen isompi,
sekä kaikki Kalevaiset,
pojat pitkäsen pitemmän,
seuratkai te suomalaista –
pohjan poikia hyviä,
koska itse Kaikkivalta,
ilman ikuinen Jumala,
näin nyt suonnut, että luonnut,
meillä tahtonut tavaksi,
sallinut on sotat suuret,
erinpurat elämässä,
kauhiammat kamppaukset,
vastarinnat vaarakiset,
kostoksi myös kovan luonnon,
palkaksi pahan tekomme,
tähten turmeltun tapamme.
Luonnottaret lausuttavat,
Onnenneijot onnelliset,
Sotanaiset suomalaiset,
joutsein jalot jännittäjät:
joutukai te joutusasti,
ynnä kaikki yhteisesti,
toivollanne, tarpeillanne:
yksin mielin ylläkösti,
aivan asian avuksi:
että vielä elämässä,
mainiolla, maailmassa
sotan maine suomalainen,
muukalaisten mainittaissa,
kunnialla kuuluvainen,
kauniasti kajahtaisi;
ian kaiken iloksemme,
sanomaksi suomalaisten
nimi vanha vento-mailla,
ulko-mailla uhkiasti
kansain joukossa jalossa,
ylennisi ynnä vielä
mainioiksi muinoisiksi,
Kansan kuulusan etuksi,
aivan tähten ansiomme,
urho tekoin uhkiaisten,
kajahtelis korkiasti
maitten merien ylitse!

H[erman]: E[manuel]: H[ornborg].


Lähde: Turun Viikko-Sanomien vuosikerta 1830, 18. syyskuuta, s. 1–3. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 25.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Turun Viikko-Sanomat, vuosikerta 1830. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/tvs/tvs_1830_rdf.xml.