Suomen Senaatin julistus 18. helmikuuta 1918
1918
- Sisällys:
- Sivu 1. Julistus Suomen kansalle.
- Sivu 4. Päätös vilja-annosten pienentämisestä.
- Sivu 6. Päätös Suomen väliaikaisesta merenkulku- ja kauppalipusta.
- Sivu 7. Päätös Suomen kaupunkien ja muitten asutuskeskusten huoneenvuokrasuhteitten järjestelystä sodan aiheuttamissa poikkeuksellisissa oloissa.
on, Sisäasiaintoimituskunnan esittelyssä, antanut seuraavan julistuksen:
Suomen lainkuuliainen kansa on voimakkaasti noussut taisteluun anarkiaa ja sen alkujuurta, maahamme sijoitettua venäläistä sotaväkeä vastaan. Sankaritekoja on suoritettu ja suuri osa isänmaata vapautettu sortajista. Mutta vielä ei ole vapauttamistyö loppuun saatettu. Vielä täytyy suuren osan kansaamme kärsiä sitä hirmuvaltaa, jota laillisen järjestyksen viholliset harjoittavat murhaten, ryöstäen, vangiten ja kiduttaen rauhallisia ja lainkuuliaisia asukkaita. Sitäpaitsi eivät suojeluskuntain tähän asti saavuttamat voitot ole täysin turvatut. Kapinalliset ja heihin liittyneet venäläiset yrittävät yhä valmistautua valloittamaan takaisin vapautettuja alueita. Kamala olisi se hävitys, joka heidän voittaessaan näitä seutuja kohtaisi.
Mahdollisten onnettomuuksien torjumiseksi ja vapauttamistyön onnelliseen loppuun saattamiseksi tarvitaan vielä uusia uhrauksia. Sen lisäksi mitä suojeluskunnat tähän asti ovat saaneet aikaan, on vielä paljon tehtävä. Hallituksella täytyy vapaaehtoisesti syntyneiden suojeluskuntain ohella olla käytettävänään riittävä määrä kiinteämmin järjestettyjä joukkoja, jotka milloin hyvänsä voidaan siirtää sinne, missä ylipäällystö katsoo niitä isänmaan pelastamiseksi tarvittavan.
Vuoden 1878 asevelvollisuuslakiin nojaten, jota ei ole koskaan kumottu, ja Hallituksen julistuksessa kuluvan helmikuun 6 päivältä lausuttujen periaatteiden mukaisesti, katsoo näin ollen Hallitus velvollisuudekseen siksi ajaksi, jonka vapaustaistelu tulee kestämään kutsua jokaisen asevelvollisuusijässä olevan lainkuuliaisen kansalaisen aseisiin isänmaan puolustukseksi. Kun kuitenkin vakinaisten joukkojen asettaminen kaikkia asevelvollisuuslain määräyksiä noudattamalla veisi liian paljon aikaa, on Hallitus nähnyt hyväksi yhdenmukaisuuden aikaansaamiseksi kutsunnan toimittamisessa sielläkin missä paikalliset viranomaiset siihen jo ovat ryhtyneet, vahvistaa erinäisiä yksinkertaisia ohjeita kutsunnassa noudatettaviksi.
Hallitus kutsuu täten kaikki asekuntoiset miehet, jotka ennen tammikuun 1 päivää 1918 ovat täyttäneet vähintään 21 ja enintään 40 vuotta, saapumaan kutsuntaan, ja on tällöin seuraavia määräyksiä noudatettava:
1) Kutsunnan toimittaa kussakin kunnassa kutsuntalautakunta, johon kuuluu kunnallishallituksen s.o. maalla kunnallislautakunnan ja kaupungissa maistraatin puheenjohtaja ja kaksi jäsentä ynnä yksi tai kaksi paikkakunnan suojeluskunnan esi- tai toimikunnan jäsentä sekä kunnan- tai kaupungin lääkäri tai missä sellaista ei ole, joku muu tarkastusta varten kutsuttu lääkäri. Jos kunnassa ei ole keskusesikunnan hyväksymää suojeluskunnan esi- tai toimikuntaa, määrätköön keskusesikunta puolustuslaitoksen edustajat kutsuntalautakuntaan.
2) Kutsunnan toimittamista varten määrää kunnallishallinto suojeluskunnan esi- tai toimikunnan kanssa asiasta sovittuaan viipymättä paikan ja ajan, ja tulee kutsunnan tapahtua viimeistään viikon kuluessa sen kuuluttamisesta seurakunnan kirkossa. Kutsunnan ajasta ja paikasta on kiireimmiten annettava tieto keskusesikunnalle.
3) Kutsuntatilaisuudessa on kaikki ne kutsutut, jotka kutsuntalautakunta havaitsee luotettaviksi ja maan puolustukseen soveliaiksi, pantava luetteloon ja tarkastettava, erikseen merkitsemällä, kutka on havaittu sotapalvelukseen kelvollisiksi.
Kutsunnan alaiset suojeluskuntalaiset, jotka ovat poissa kotipaikaltaan ottamassa osaa maan puolustukseen, ovat vapautetut velvollisuudestaan saapua kutsuntaan, mutta on tiedonanto kuhunkin sellaiseen suojeluskuntaosastoon kuuluvista kutsunnan alaisista esikunnan tai päällystön välityksellä lähetettävä kutsuntalautakunnalle suojeluskuntalaisten kotipaikkaan.
4) Paitsi kivulloisuutta saakoot muuten sotapalvelukseen hyväksyttyihin nähden erikoisen säälittävät perheseikat tahi tähdellinen virkatoimi kutsuntalautakunnan harkinnan jälkeen olla aiheena sotapalveluksesta vapauttamiseen. Tällaista vapautusta koskeva merkintä on tehtävä kutsuntaluetteloon ja on siinä samalla mainittava vapautuksen aihe.
5) Kaikki asepalvelukseen hyväksytyt, joita ei ole siitä vapautettu, kirjoitetaan kunnan suojeluskuntaan; samalla määrätään kutka heistä, piiriesikunnan kutsuntalautakunnalle ilmoittaman jaoittelun perusteella, lautakunnan harkinnan mukaan kuuluvat vakinaiseen joukkoon, ottamalla huomioon, että siihen ensi sijassa valitaan ne, jotka vapaaehtoisesti ovat ilmoittautuneet halukkaiksi palvelemaan vakinaisessa joukossa.
6) Vakinaiseen joukkoon määrättyjen tulee esikunnan käskystä heti saapua harjoituksiin ja olla valmiit kahden päivän kuluessa ylipäällikön antamasta määräyksestä lähtemään liikkeelle kotipaikaltaan. Kutsunnan tapahduttua ovat vakinaiseen joukkoon määrätyt suojeluskuntalaiset sotalain alaiset.
7) Muut kutsutut ovat myös harjoitusvelvolliset, mutta siirretään vakinaiseen joukkoon ja määrätään lähtemään liikkeelle kotipaikkansa ulkopuolelle mikäli maan puolustus sitä välttämättä vaatii.
8) Paitsi kutsunnan alaisia voivat 21 vuotta nuoremmat ja 40 vuotta vanhemmat henkilöt vapaaehtoisesti ilmoittautua palvelukseen suojeluskunnan esi- tai toimikunnalle, joka harkinnan jälkeen ratkaisee, kirjoitetaanko heidät suojeluskuntaan kuuluviksi.
9) Henkilö, joka on kutsuttu suojeluskunnassa palvelemaan, on, siitä isännälleen tai työnantajalleen ilmoitettuaan, vapautettu palvelus- tai työsopimuksensa täyttämisestä.
10) Vakinaisessa joukossa kotipaikkansa ulkopuolella palvelemaan kutsuttu suojeluskuntalainen nauttii elatuksensa ohella kahden markan päiväpalkkaa. Tähän kuuluvat menot suoritetaan valtion varoista.
11) Kunnat ovat velvolliset pitämään hyvää huolta palvelukseen kutsuttujen vähävaraisten suojeluskuntalaisten perheistä, ja tullaan valtion osanotosta kuntain kustannuksiin tässä suhteessa tulevaisuudessa säätämään. Samoin on kuntien asia pitää huolta kaatuneiden suojeluskuntalaisten perheistä, milloin ne eivät kykene omin neuvoin tulemaan toimeen.
Lujasti vakuutettuina ja syvästi tietoisina siitä, että kansamme, tajuten aseman vakavuuden, on valmis kantamaan raskaimmatkin uhrit isänmaan vapautuksen puolesta, Senaatti uskoo varmaan, että jokainen kunnon kansalainen tietää suorittaa velvollisuutensa ja rientää noudattamaan niitä määräyksiä, joita puolustuslaitoksen nopea kuntoonpano vaatii.
Vaasassa, helmik. 18 p:nä 1918.
Lähde
[muokkaa]- Alkuperäiset v:n 1918 kapinan aikana n.s. Vaasan hallituksen julkaisemat Suomen asetuskokoelman numerot. (N:ot 12–28.) Vaasa, Pethmanin kirjapaino 1918.