Suomen herääminen

Suomen herääminen Kirjoittanut B. F. Godenhjelm

Leimuaako ainoasti tässä minun rinnassani

Sua kohtaan rakkauden liekki, Suomi armahain?

Eikö muuallakin voita voimas vastustamaton,

Saata kunniasi tähden voittoisahan voitteloon?

Jospa rakkauden tuli sydämmissä hehkuis vaan,

Sydämmehen suljettuna ei se sietäis kahleitaan,

Ulos pyrkis kätköstänsä, valaisisi, lämmittäis,

Palo sammumaton kohta ympärillä välkähtäis.

Missä vastuksia kohtais, vastukset se voittaisi

Epäjumalien kuvat poroksi se polttaisi,

Kuvat polttais muukalaiset, joita kansa kumartaa –

Tuolle puolen merta saisi tuhan tuuli hajoittaa.

Mutta talven kylmyys vielä tätä kansaa vaivuttaa,

Pyhää tulta pyytää pohjan rajutuulet sammuttaa;

Vieras kieli, vieras mieli kansan ohjaajana on,

Päivän koite peitettynä viel’ on yöhön kolkkohon.

Eikö sula talven hanki, valkene jo musta yö,

Valtaa vierasta jo murra kansalaisten into, työ?

Eikö toivon kirkas aamu koita sulle, armas maa,

Jolloin rakkauden liekki sydämmihin leimahtaa?

Vaan jo pimeyden valta sortuu, kevät tullut on; –

Talven kahleet katkeavat heltehestä auringon,

Tulee lämmin, pian loistaa korvet kauneudessaan,

Vapaasti jo pian kaikuu kieli kaunis kotomaan!

Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.