Suomen kaarti 1877–1878

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomen kaarti 1877–1878.

Kirjoittanut Minna Krohn


Kun sota Turkinmaalla
Jo riehui parhaillaan,
Ja viattomain veri
Vuos’ siellä tulvanaan,
Niin silloin miehet meidän
Myös riensi rivihin,
Ja moni isä jätti
Nyt vaimon, lapsetkin.
Laps’ kotinurkassansa
Vuodatti kyyneleen;
Pois läksi isä armas
Kentiesi ijäkseen.
Mut povehensa painoi
Nyt äiti surunsa,
Ja hiljemmin kuin ennen
Hän kätki kaipuunsa.
Sodasta kuului sana:
«Teidänpä kaartikin
Muassa ottelossa
Ol’ Gorny Dubniakin,
Kun vankka Suomalainen
Se hakkas päälle vaan; –
Mut moni sentään kaatui
Sotahan ankaraan».
Ja toinen sana kertoi:
«Kun yli Balkanin
Kovassa pakkasessa
Miehissä mentihin,
Ei ollut leipää tarpeeks’,
Ei myöskään vaatteita,
Vaan nälän, kylmän vaiheet
Nyt saatiin kokea».
Sanoma kuului kolmas:
«Miehenne joukottain
Uhriksi taudin joutuu,
Mink’ ennättävät vain;
Ja hiljallensa hiipii
Jo kuolo monen luo,
Ikuista rauhaa tarjoo
Ja väsyneelle suo».
Sill’aikaa rauha tehtiin
Ja sota lakkasi,
Ja harventuneet rivit
Kotihin palasi;
Myös joukko meidän pieni
Läks’ paluumatkallen,
Ja uupuneena saapui
Se kotimäellen.
Ja Suomi armas jälleen
Tervehti miehiään
Ja tarjos kotilieden
Palkaksi vaivan tään;
Nyt vaimot, lapset sulki
Syliinsä armaisen,
Ja haavat sydämmitten
Taas meni umpehen.


Lähde: Pääskysen Liverryksiä Lapsille. 1883. Helsinki.