Suomen kansanopistojen vienankarjalaisille oppilaille
| Suomen kansanopistojen vienankarjalaisille oppilaille. Kirjoittanut Eino Pakarinen |
- Terve teille nyt siskot, veljet
- Väinön laulujen laajan maan!
- Poiss’ on sortajan este, teljet
- tulla toistamme oppimaan.
- Terve, terve nyt kaksin kerroin,
- kauan oommekin kaivanneet,
- toivon pettäen, monin verroin
- innokkaammin vaan varronneet.
- Kauan kahtia jaattu kansa
- yhtyäkö jo vihdoin sais?
- Väinön kannelko soinnultansa
- vielä puhdasna kajahtais?
- Toive kaunisko toteutuisi,
- haave vanha ja aina uus:
- riita, vainoko unhoittuisi
- työn ja laulun ois vastaisuus.
- Suuri-Karjala, sunko työsi
- laulu Suomen on uudistaa?
- Nosta pääsi jo, vyötä vyösi,
- nyt on aikasi ponnistaa!
- Aura routahan kyllin syvään
- henkisenkin nyt vainion,
- Luojan armopa tähkään, jyvään
- saapi raskaankin raivion.
- Uskon: suuressa Suomelassa
- pyhäpäivä on kerran taas,
- laulu, kunto taas Karjalassa,
- minkä riita ja vaino kaas.
- Uuden hohtavi pirtin hirret,
- kukkii pihlaja, pyhä puu,
- helkkyy uusina vanhat virret,
- laulaa lehto ja salmen suu.
- Paiste päivän ja armo Herran
- nostaa täytelät tähkäpäät
- hengen, aineenkin yhdenverran,
- sen, oi Karjala, kerran näät!
1918.
Lähde: Pakarinen, Eino 1928: Sarkatakissa: säkeitä vapaudelle ja isänmaalle. Suojeluskuntain kustannus osakeyhtiö, Helsinki.