Suomen kielen kohtalot

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomen kielen kohtalot.

Kirjoittanut Juho Ranginen


Synkkä aika muinoisin
Ol’ isänmaassamme,
Kuin ruotsin kielen kahlehin
Sidottiin kielemme.
Ei ennen paljon haastaneet
Oppineet kieltämme,
Ei liioin sitä suosineet,
Se murti mieltämme.
Näin oli vuosisatoja
Jo aika kulunut
Ja talonpoikain majoissa
Kielemme säilynyt.
Vaan ajan armaan rientäissä
Kohosi kielemme,
Kuin suomen henki miehissä
Heräsi maassamme.
Alkoikin ruoste kuluttaa
Kielemme kahleita
Ja uusi henki innostaa
Suomemme poikia.
Sit’ katsoi kansa ilolla,
Kuin kävit jalohon
Nuo sankarimme innolla
Vapauden taisteloon.
Ne orjuuden pois riisuivat
Ja uuden hengen toit,
Ne kielen kahleet katkoivat
Ja vapaan hengen loit.
Nyt suomen kieli vuorostaan
On noussut soimahan,
Se riensi poijes piilostaan
Kouluissa kaikumaan.
Nyt runoillut ylistäin
Suomea laulelee
Ja kansan sydän riemastuin
Ilosta sykkäilee;
Siis eläköhön kielemme,
Vapauden vallitkoon
Ja vaikuttakoon maassamme,
Onnemme siinä on!

J[uho]. R[angi]–nen.


Lähde: Pohjois-Suomi 3.9.1879.