Suomen kielen kohtalot

Suomen kielen kohtalot. Kirjoittanut Juho Ranginen

Synkkä aika muinoisin

Ol’ isänmaassamme,

Kuin ruotsin kielen kahlehin

Sidottiin kielemme.

Ei ennen paljon haastaneet

Oppineet kieltämme,

Ei liioin sitä suosineet,

Se murti mieltämme.

Näin oli vuosisatoja

Jo aika kulunut

Ja talonpoikain majoissa

Kielemme säilynyt.

Vaan ajan armaan rientäissä

Kohosi kielemme,

Kuin suomen henki miehissä

Heräsi maassamme.

Alkoikin ruoste kuluttaa

Kielemme kahleita

Ja uusi henki innostaa

Suomemme poikia.

Sit’ katsoi kansa ilolla,

Kuin kävit jalohon

Nuo sankarimme innolla

Vapauden taisteloon.

Ne orjuuden pois riisuivat

Ja uuden hengen toit,

Ne kielen kahleet katkoivat

Ja vapaan hengen loit.

Nyt suomen kieli vuorostaan

On noussut soimahan,

Se riensi poijes piilostaan

Kouluissa kaikumaan.

Nyt runoillut ylistäin

Suomea laulelee

Ja kansan sydän riemastuin

Ilosta sykkäilee;

Siis eläköhön kielemme,

Vapauden vallitkoon

Ja vaikuttakoon maassamme,

Onnemme siinä on!

J[uho]. R[angi]–nen.

Lähde: Pohjois-Suomi 3.9.1879.