Suomen kielen vähästä arvosta

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomen kielen vähästä arvosta. *)
(Katkelma.)
Kirjoittanut Paavo Korhonen


Suvaihtooko Suomen kansa,
Salliiko Savon isännät,
Että sanalla sanoisin
Eli puolella puhuisin:
Kuinka suotta Suomen kieli
Kapaloss’ on kauvan ollut?
Niinkuin tuo on nytkin vielä
Aivan sitkeissä siteissä!
Eikä taja tullakkana
Siittä miestä milloinkana,
Joka poikki ponnistasi
Katkosi kapalo-vyönsä,
Jaksasi jaloin kävellä
Aika miesten askeleilla,
Peästä vielä pöyvän peähän
Isoimmille istuimille,
Rinnalle rikasten kielten,
Valtakielten kumppaniksi.
Että vielä virkamiehet,
Oikeuven omat jäsenet
Suomen kieltä kirjottaisi;
Että tuomiot tulisi,
Esivallan valta-kirjat,
Kansan kielellä omalla,
Talonpojan tuttavalla.
Suotta kyll’ on Suomen kieli
Kauvan penkillä pysynyt,
Lavihtalla lautamiesten,
Eikä vielä ennättänyt
Rotokollahan kohota.
Kaik’ on kannet Suomalainen,
Suomen suoroa puhetta;
Vastaan Venska viskatahan,
Pantaissa paperin peälle.
Kyllähän kynä tekisi
Samanlaisia sanoja,
Kuin on puheessa puhuttu;
Oppinut osaisi kansa
Suomen suoria sanoja.
Ruotsin kieli on ruvennut
Aina alusta elämän
Suomen suureksi isäksi.
Aina sill’ on arvo suuri,
Joll’ on ystävät yläiset,
Sukulaiset suuret vielä!
Sanotaanpa Saksan kielen
Ruotsin omaisen olevan.
Kuss’ on suku Suomen kielen?
Vielä Virossa vähäisen
Aivan arvossa samassa,
Ett’ ej kouluissa kysytä,
Akatemioissa anota!

*) Toim., joka on kohdannut aik. numerossa julkaistun runon alkuperäisen version, julkaisee tämän sekä osoittaakseen käännöksen aitouden että antaakseen kielitaitoisille tilaisuuden vertailla erityisiä yksityiskohtia. Kirjoittajan ortografiaan on tehty vain vähän muutoksia.


Lähde: Helsingfors Morgonblad 1.5.1835.