Suomen kielen vähästä arvosta
| Suomen kielen vähästä arvosta. *) (Katkelma.) Kirjoittanut Paavo Korhonen |
- Suvaihtooko Suomen kansa,
- Salliiko Savon isännät,
- Että sanalla sanoisin
- Eli puolella puhuisin:
- Kuinka suotta Suomen kieli
- Kapaloss’ on kauvan ollut?
- Niinkuin tuo on nytkin vielä
- Aivan sitkeissä siteissä!
- Eikä taja tullakkana
- Siittä miestä milloinkana,
- Joka poikki ponnistasi
- Katkosi kapalo-vyönsä,
- Jaksasi jaloin kävellä
- Aika miesten askeleilla,
- Peästä vielä pöyvän peähän
- Isoimmille istuimille,
- Rinnalle rikasten kielten,
- Valtakielten kumppaniksi.
- Että vielä virkamiehet,
- Oikeuven omat jäsenet
- Suomen kieltä kirjottaisi;
- Että tuomiot tulisi,
- Esivallan valta-kirjat,
- Kansan kielellä omalla,
- Talonpojan tuttavalla.
- Suotta kyll’ on Suomen kieli
- Kauvan penkillä pysynyt,
- Lavihtalla lautamiesten,
- Eikä vielä ennättänyt
- Rotokollahan kohota.
- Kaik’ on kannet Suomalainen,
- Suomen suoroa puhetta;
- Vastaan Venska viskatahan,
- Pantaissa paperin peälle.
- Kyllähän kynä tekisi
- Samanlaisia sanoja,
- Kuin on puheessa puhuttu;
- Oppinut osaisi kansa
- Suomen suoria sanoja.
- Ruotsin kieli on ruvennut
- Aina alusta elämän
- Suomen suureksi isäksi.
- Aina sill’ on arvo suuri,
- Joll’ on ystävät yläiset,
- Sukulaiset suuret vielä!
- Sanotaanpa Saksan kielen
- Ruotsin omaisen olevan.
- Kuss’ on suku Suomen kielen?
- Vielä Virossa vähäisen
- Aivan arvossa samassa,
- Ett’ ej kouluissa kysytä,
- Akatemioissa anota!
*) Toim., joka on kohdannut aik. numerossa julkaistun runon alkuperäisen version, julkaisee tämän sekä osoittaakseen käännöksen aitouden että antaakseen kielitaitoisille tilaisuuden vertailla erityisiä yksityiskohtia. Kirjoittajan ortografiaan on tehty vain vähän muutoksia.
Lähde: Helsingfors Morgonblad 1.5.1835.