Suomen maine

Suomen maine.

Kirjoittanut Kustavi Grotenfelt

Niinkuin heräjävä immyt

Ihana oil Suomen niemyt

Sinisilmäns’ auaisten,

Aaltoisasta kehdostahan

Päivää nousten ihaamahan,

Avaruutta ilmojen.

Kunnahalle koivahainen,

Laaksoon tuomi tuoksuvainen

Kasvatteli juuriaan;

Lehtoon lensi vilvakkahan

Rastas raksahuttamahan

Raikkahia laulujaan.

Usein säilät säkenöivät,

Kalvat verta ikävöivät

Näillä Suomen saloilla.

Hurmehissa oli tanner,

Urhoin verin kostui manner

Sotahuutoin kaikuissa.

Usein soitto kantelehen

Yli maan ja manterehen

Täällä raikui lumoten:

Käestä silloin kalpa vaipui,

Laulun sävelestä taipui

Sydän kova ihmisen.

Mutta uljuus urohitten,

Tenhomahti laulajitten

Katosko jo iäksi?

Kannel Väinön lumoovainen,

Kalpa Kaukon kirkkahainen

Ainiaksko katkesi?

Ei, ei! Vielä Suomen kansa

Matalissa majoissansa

Isäin töitä muistelee.

Vielä eloon toivoisahan

Pitkästä jo unestahan

Kalevala havaitsee.

Vielä säilä hietras välkkyy,

Vielä Väinön kannel helkkyy

Kankahilla Kalevan,

Tulen lailla salamaisen

Maine kansan Kalevaisen

Ihastuttaa maailmaa!

Lähde: Ylioppilas-Albumi J. V. Snellman’in 75 vuotisen syntymäpäivän muistoksi 13 p. Toukokuuta 1881. 1881. Helsinki.