Suomen oikeus
| Suomen oikeus Kirjoittanut Lauri Letonmäki |
- Sen imetti äiti jo lapselleen
- ja perintö tuo oli taaton;
- sitä mietti kumara kuokkamies
- ja uneksi matkaaja maaton.
- Sukupolvesta polveen se elänyt on
- maan laissa ja veressä kansan.
- Se kamartui pohjahan kallion,
- imi peltohon juurillansa.
- Vei vilu ja rutto ja nälkä vei
- ja miekka niin miestä monta.
- Mut Suomen oikeutta ne ei
- vain kukista kuolematonta.
- Kakspäinen kotka sai saaliistaan
- toki nielemättömän eineen.
- Ei tsaari verinen Venäjän maan
- sitä hirttänyt pyöveleineen.
- Sillä kansamme kanssa se kasvanut on
- ja sen kansan henki on vapaa.
- Yön myrsky paiskasi sen kumohon
- – pää pystyss’ sen aamu taas tapaa!
- On Suomen oikeus kunniaan
- ja valtaan nouseva kerran.
- Pian kansan tahto jo on laki maan
- ja kansa on huoneensa herra!
- Pian vapaana oikeus Suomenmaan
- jo orjuuden on kapaloista.
- Te piirtäkää Suomen historiaan
- sanat ”heinäkuun kahdeksastoista!”
(Heinäkuu 1917)
Lähde: Letonmäki, Lauri 1918: Ohjelmarunoja: 2:nen vihko. Tampereen työväen sanomalehti o. y., Tampere.