Suomen pojille ja tytöille

Suomen pojille ja tytöille Kirjoittanut Immi Hellén

Suomen lapsi, elon aamunkoitto

taipaleelles kultiansa valaa.

On kuin kuuluis aamuhymnin soitto,

sydän nuori toivoo, hehkuu, palaa.

Onneako etsit ehjää, suurta,

tietä tyyntä, hengetärten suojaa?

Muista – jumalaista olet juurta!

Muista – olet oman onnes luoja!

Vain sen verran onnea sä voitat,

minkä verran pyrit toteen, hyvään,

minkä verran palvella sä koitat

uskoin oman henkes syntyyn syvään,

minkä verran parhaintasi annat

työssä veljeyden, ihmisyyden,

minkä verran toisten taakkaa kannat

voittain aartehia ijäisyyden.

Käyköön tiesi kirkkaan päivän puolla,

missä sävel soi ja ruusut hymyy,

taikka laakson pimennossa tuolla,

missä vaarat viettelyksen lymyy –

nosta aina katsehesi tähteen,

sen sä ällös hukkaa kimallusta,

silloin korvessakin löydät lähteen,

josta vuotaa voimaa, virvoitusta.

Kaikki mikä kiiltää, ei se kultaa,

moni tuli tuikkaa mieleen nuoreen,

ällös usko valoks’ virvatulta,

ällös tyydy pelkkään ulkokuoreen.

Huvi on vain vaahto, tyhjän kehto,

työ on voiman aalto, joka nostaa.

Harras työ on tosionnen ehto,

viepi kukkuloille pimennosta.

Ällös tahraa täällä kättä, kieltä,

ällös jalkaa astu lokaan, saastaan.

Ällös hukkaa herkkää lapsenmieltä,

siivin valkein silloin nouset maasta.

Valppahana vainiollas toimi,

uskollinen ollos vähäisessä,

kokemuksen kultajyvät poimi,

kasva valoon vuotten vieriessä!

Niinpä ihannetta tavoitellen

kulje tietäs tyynnä, luottavaisna,

murheen kyyneleitä kuivaellen

lempeänä Luojan lapsukaisna.

Kätke aartehesi, taivaan laina,

sitä hoida sielus kalleimpana,

viittas ylhäisiin se olkoon aina,

vie se sinne kerran kirkkahana.

1915.

Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.