Siirry sisältöön

Suomenkielen vallallensa pääsemisestä

Wikiaineistosta
Suomenkielen vallallensa pääsemisestä. *)
(Laulanto: Ännu på tidens mörka vågor j. n. e.)
Kirjoittanut Antero Warelius


Jo Kauvan kantoi Suomenkieli
Juur kauhioita kahleita,
Harvalla rohkeus ja mieli
Oil näistä edes valittaa’;
Kuin orvolapsi holhoojalta
Vaan kehumista kuulla’ saa,
Kuin meitä hyvin vieras valta
Ain’ sanoi kasvattavansa’.
Nyt meitä viimein heitettyä
Venäläisille’ veljiksi
Palamaan rupeis miesten sydän
Halusta Suomalaisiksi:
Nyt Renvall, Gottlund, muita monta
Nousivat kielen sankaria
Vaatimaan joukkoo surutonta
Seuraaman ajan vaatimia.
Usiat nauroit, torkkuit toiset,
Muutamat vihastuivatkin,
Ei toimet uudet vaivalloiset
Mahtuneet täysiin vatsohin;
Mut kansa nuori kasvavainen,
Semmenkin Opistossamme,
Jo ompi varsin toisellainen
Ja Laiska-Jaakot harvenee.
Suomea kuitenkin nyt vielä
Kirkoissa julmin raadellaan,
On pappeja, jotk’ eivät tiedä’,
Kuin mitä juur heilt’ vaaditaan –
Ja papeiksi he pääsneet ovat,
Vaikk’ varsin renkoo saarnaisit!
Kuin käytynä on koulut kovat
Ja ruotsalaiset eksaamit.
Siis olkoon kiitos Keisarille’
Käskystä, jolla pakottaa
Paimenet taitaan laumaisille’
Puhua’ omaa puhetta,
Ja taitavaiset Suomenkieltä
Asettaa’ Kirkkoherraksi
Niit ennen, joilla kyll’ on mieltä
Itsens’ ei kansan hyödyksi.
Emm’ ole’ koskaan unhottavat
Sit’ armollista suosioo,
Jost’ Oppivaiset täällä saavat
Suomensa’ taidon palkintoo,
Siis Mensikov on muistettava
Ja muut kuin tätä toimitit,
Jokainen heit’ on rakastava,
Kuin siteitämme helpotit.
O! miellyttäköön Luoja vielä
Keisariamme päästämään
Myös kouluhimme Suomenkieltä
Ett’ tulisimme ymmärtämään
Niin Tuomaritten tutkimiset
Ja Virkamiesten päätökset,
Kuin Parantajain neuvomiset,
Opit ja hyvät laitokset.

*) Tämä virsi on tehty kuultua kahdesta Keisarillisesta päätöksestä vuonna 1846, joista edellinen (4 p. Maalis-kuuta) säättää että papeiksi aikovaisten pitää itsiänsä’ Suomenkielessä harjaittaman ja näyttämän taitavansa’ sitä sekä lukea’ että kirjoittaa’, jälkimäisessä (21 p. Maalis-kuuta) on vuosillisten raha-kehoitusten asettamisesta niille’ Oppivaisille, jotka Suomea halullisesti’ harjoittavat, ja niiden pappein paremmasta oikeudesta Kirkkoherroiksi päästä’, jotka ovat täydellisemmät Suomenkielessä, kuin niiden kanssa-hakioiden jotka tässä kehnommat ovat.


Lähde: Suomettaren vuosikerta 1847, 26. tammikuuta s. 1. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 21.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Suomettaren vuosikerta 1847. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/smtr/smtr1847_rdf.xml.