Suomenniemeltä, 30 p:nä tammik.

Suomenniemeltä, 30 p:nä tammik. Kirjoittanut Antti Karhu

– Suomenniemeltä, 30 p:nä tammik. Te rakkaat isänmaan ystävät, jotka olette alkuun panneet kalliin ja välttämättämästi tärkeän asian: korkeamman suomenkielisen oppikoulun perustaminen Vanhaan Suomeen, läänimme pääkaupunkiin Viipuriin, teille lausumme toivotuksemme, että piankin on kohoava pystyyn tieteellisyyden tikapuut Itäsuomen seimen päälle. ”Koska kuvepuut on vestetty, niin pian portaat on pistetty.” Niinpä niinkin. Läänimme, jonka kansa on muka jäykkäveristä, lähtee kukaties käsi kädessä muun Suomen kanssa tuota ylevyyden pylvästä pystyttämään ja siihen toimeen minäkin kuntamme puolesta ilmoitan täydellisesti myöntyväni. Vaan hartain toivomme on kuitenkin, että valtio, se meri, joka kalliot huuhtoo ja luodot peittää, voi tässäkin kohden meidän tarpeemme tyydyttää, ja vilkkuvat luodot allensa upottaa. Nyt vaan pyydän lausua sulimmat liitokseni asian alkuunpanijoille.

Nyt sykkii Suomen veri

Mun sydämmessäni,

Kuin lainehtiva meri

Lyö vasten luotoja.

Nuo luodot, vuoret kovat

Ei tuosta tottele,

Vaikk’ ovat aaltoin omat,

Niin ei ne pehmene,

Vaan ylös lainehia

Ne kovin kuohuttaa,

Kiiruusti juoksevia

Pohjahan painuttaa;

Kuitenkin lempi Suomen

Mun vielä virvoittaa.

Ei valta pahan juonen

Voi mieltä vaivuttaa,

Siis alan aineheni

Vanhalla tavalla.

Kuin kuohuu aatokseni

Ain’ tällä alalla:

Onnea alkavalle

Nyt tälle toimelle

Me kukin puolestamme,

Todella toivomme.

Tää armas maamme oma

On kallis Suomemme,

Vaan aika jos on kova,

Niin olkoon huolemme,

Ett’ eespäin rientää aina,

Kuin aalto kuohuva,

Niin ei voi vastus, vaiva

Meit’ alas polkea.

Antti Karhu.

Lähde: Ilmarinen 12.2.1879.