Siirry sisältöön

Suomenniemeltä Tammikuun 29 päivänä

Wikiaineistosta
Suomenniemeltä Tammikuun 29 päivänä.

Kirjoittanut Antti Karhu


Suomenniemeltä Tammikuun 29 päivänä.

Viime kirjeessäni mainitsin kuntamme kokouksen esimiehen valitsemisesta, ja niin oli ja olkoon. Vähät siitä pitäneet muut enemmän kuin minäkään. No käviköhän paremmin kunnallislautakunnan esimiehen valitseminen? Tottakai näettehän: palkasta kiistettyä (muka en ollut paikalla, joka neljäksikymmeneksi markaksi vuodessa oli takseerattu) valitsivat Taavetti Kaurin, talollisen Pajulahden kylästä, miehen senlaisen, joka pännällä ei voi Iitä eli Aata tehdä, muutoin mies tarkka ja olikin ollut etunenässä palkkaa alaskiistämään. Mitäs hyvää, (Ingetting’), Taavetti Kauria vaatimaan uutta kokousta, jossa hänet vapautettaisiin siintä kunniavirasta, johon oli niin vähällä palkalla määrätty. No ”voi”, niin meillä mennään. Joka ei yhtään osaa kirjoittaa, niin pitäisi sillä olla enämpi palkkaa, ja ehkä se lieneekin tavallista, sentähden että hänen täytyisi siinä apua käyttää, – näin aattelen minä; – vaan mitä miettineen ne, jotka paremmin asian ymmärtää. Ja niin, Taavetti Kauria, niinkuin äsken sanoin, anoi vapautta ja saikin, ja sijaiseksi valittiin Adam Kakko Suomenniemen kylästä, ja hänelle luvattiin vaatimuksensa mukaan palkkaa 75 markkaa vuodessa (olin paikalla). Eikös ole kauhian kaunis palkka, että ”ahaa”? Johon voipi päivätkin vanhan nasoraatin sanan ”votte pe roks”. – – Entäs sitten: lääninhallitukselle lähetettiin kirjakäärö, joita jo olikin koko tukko, jossa oli kahden kokouksen pöytäkirjat, ja yllä mitä parasta valiten miehiä (ja minäkin), vaan ei olekkaan lääninhallitus katsonna hyväksi, että moinen kirjevihko lähetetään yhdestä asiasta, ja tahtoi kunnan esimieheltä selvikettä eli perustusta asian käyttelyyn, ja lieneekin lähetetty, vaan ei ole vielä selvää, kuka viran omistaa.

Ja jo vielä sivumennen mainitsen tuonkin, joka vissiin oli ensimäinen näyttely laatuaan kunnassamme: Tällä viikolla oli kylän lukuja viidessä eri paikassa. Sinne mentiin ja temput tehtiin, niinkuin on tavallista ainakin ja lopetettiin. Sitten joka mies kukkaro käteen ja maksusa maksamaan niinkuin ennenkin, vaan olikin asia kallistunna sille syrjälleen, että ei penniäkään otettu vastaan kuntaan kuuluvia maksuja, ei mistään nimestä. Siinnähän rikkaus ryhtinsä näytti, kun joka miehen täytyi kukkaronsa tunkea tullessa taskuun, ja hyvin ylen mielin, jota harvoin näkee rahan omistajalla, no nyt tässä taas tähän pätkään lieneekin kuntamme oloista ja tavoista. Kyllähän sitä oliskin erään miehen sanoen ”yhtä ja tointa” vaan jääköön vastaiseksi alkua.

Ylhäisimmistä piireistä myöskin olisi jotensakin puhelemista, vaan se taitaisi tulla samanlaista variksen laulua kuin tämäkin. Niin jääköön sekin vastaiseksi, kumminkin siksi, että asiat aina selvenee, ”josta punnita puheeni, julistetun jutteluni, voisin päälle paikan panna, jos ei herrat myöten anna” näin lauloin ennen ja samaa aikaa vieläkin

se vanha
Antti Karhu.


Lähde: Lappeenrannan Uutiset 11.3.1887.