Suomettaren kosiat
| Suomettaren kosiat *). Kirjoittanut anonyymi |
- Oli ennen neiti nuori,
- Läksi lehmien ajohon,
- Ajo lehmät suota myöden
- Löysi suolta sorsalinnun,
- Tavin rannalta tapasi.
- Kanto sorsansa’ kotihin,
- Syötti juotti sorsaistansa,
- Sorsa suorivi pesäsen,
- Muni kultasen munasen.
- Hiereleevi hauteleevi,
- Muna muuttu neitoseksi.
- Mikä neielle’ nimeksi –
- Sorsatarko, Suometarko?
- Ei ole’ Sorsatar soria,
- Suometar nimi soria.
- Oli aikoa vähäsen,
- Kulu kuuta viisi – kuusi,
- Neiti kasvo kaunihiksi,
- Yleni ylen hyväksi,
- Kolmet sulhaset käkesi,
- Yhdeksiset ylkämiehet:
- Kulki Kuu, ajeli Päivä,
- Kulki kolmas Pohjantähti.
- Tuli ensin Kuu kosia,
- Tuli kullassa kulisten,
- Hopiassa helkkäellen:
- ”Tuleppas minulle’ neiti,
- Lähe pois talosta tästä
- Hopiaisihin tupihin!
- Kultasihin kammioihin”.
- Eipä neiti mennytkänä,
- Tuon neiti sanoiksi virkki:
- ”Tok’ en Kuulle’ mennekkänä,
- Kuull’ on kumma katsantonsa’,
- Muotonsa’ monennäkönen:
- Millon kaita kasvoiltansa’
- Millon liijaksi leviä;
- Öill’ on kurja kulkemassa,
- Päivällä lepeämässä,
- Ei taia’ taloa tulla’”.
- Tuli toinen Päivä poika,
- Tuli kullassa kulisten,
- Hopiassa helkkäellen:
- ”Tuleppas minulle’ neiti,
- Lähe’ pois talosta tästä
- Kultasihin kammioihin,
- Hopiaisihin tupihin!”
- Eipä neiti mennytkänä,
- Tuon neiti sanoiksi virkki:
- ”Emmä Päivälle’ menisi’
- Päivä se pahan tapanen
- Kesän vaivaavi varilla,
- talven tappaavi vilulla;
- Helkällä hein’ajalla
- Anto ainoiset satehet,
- Kallihilla kaur’ajoilla
- Teki pouat ponnettomat”.
- Tuli poika Pohjantähti
- Kullassa kulisematta
- Hopiassa helkkämättä:
- ”Tuleppas minulle’ neiti,
- Lähe’ pois talosta tästä!”
- Neiti vasten vastaeli:
- ”Taianpa Tähelle’ mennä’,
- Tähti se hyväntapanen
- Talossansa’ aina tarkka,
- Koissaan ylen koria,
- Otavaisten olkapäillä,
- Seitsentähtisen selällä”.
- Vieähän Tähen hevonen,
- Tallihin talutetahan,
- Hienot heinät heitetähän,
- Kauravakka kannetahan;
- Tähti tuoahan tupahan,
- Päähän pöyän laitetahan;
- Tuoppi tuoahan olutta,
- Mettä kannu kannetahan:
- ”Syöppä, juoppa Tähti kulta!”
- ”En nyt syöne’ enkä juone’,
- Kun en nähne’ neitoani;
- Missäp’ on minun omani,
- Kussa Suometar soria?”
- Suometar soria neiti
- Itse’ aitasta sanoovi:
- ”Sulhaseni suotuseni,
- Ylkäni ylimmäiseni!
- Anna aikoa vähäsen,
- Aikoa isättömälle’,
- Emottomalle’ enämpi;
- Ei mua emoni auta’,
- Oma vanhin valmistele’,
- Auttavat kyläset eukot,
- Kylän vaimot vaatehtivat,
- Kylmä on kylänen toimi,
- Valju mieron vaatehtima.
*) Suomettaren on tehnyt mieli liikkeelle’ lähteissänsä’ laulella’ tätä kaunista runoa kaimastansa’, vaikka kunnioitettava Rahvaskunta olisi jotakin uutta kuulteleva kukaties halullisemmin, kuin tätä, jo aikaa Kantelettarelta (kolmannessa kirjassansa’) julkisesti’ laulettua.
Lähde: Suomettaren vuosikerta 1847, 12. tammikuuta s. 1. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 21.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Suomettaren vuosikerta 1847. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/smtr/smtr1847_rdf.xml.