Suomettaren osa

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomettaren osa.

Kirjoittanut Olli Wuorinen


Kun kerran emo Luonnotar
Lapsparvellensa alkoi jaata
Perintötilkun asuinmaata,
Nous siitä telme, totta mar!
Kiivaimmat riehuin esiin juoksi
Tyynemmät syöstiin pois sen vuoksi.
Myös muuan nuori tyttönen
Näk’ unhotuksiin joutuvansa,
Muistuttaa rohken’ emoansa
Näin: ”Suo mi...” Tuossa tyrkäten
Jo hältä puheen toinen taitti;
Hän odotti ja oli vaiti.
Uudelleen tahtoi alottaa.
Hän siivost’ yritti kuin äsken
Taas: ”Suo mi...” ”Sun mä, kuules, käsken
Vait’ olla kunnes mull’ on maa!”
Näin tiuskasi nyt muuan hälle,
Sysäten aina syrjemmälle.
Useimmat osan saivat jo. –
Viel’ alkoi tyttö hilpeästi:
”Oi äiti! Suo mi...” Nytpä esti
Puheen hält’ emon lausunto:
”Ah, kuin ma unhottaa sun saatoin!
Sä, lemmittyin, viel’ olet maatoin!
Suon sullen palan Pohjolaa
Tuoss’ Itämeren rantamilla;
Sen järvillä jo tuhansilla
Ja koskill’ ehdin kaunistaa.
Kun sanas äsken kuului: Suo mi...
Niin olkoon osas nimi – Suomi.”


Lähde: Wuorinen, Olli 1875: Sepitelmiä: runon-kokeita. Jyväskylä.