Suomi (Laethén)

Suomi. Kaksi sonettia. Kirjoittanut Rafael Laethén

I.

Oi Suomi armas, mikä rikos tuoda

Voi sullenkin niin kovan kohtalon,

Ett’ iku-orjana vaan kaukaa luoda

Saat silmäs vapauden loistohon?

Asuiko pahuus povessas, kun juoda

Sait oman veres – tähden sovinnon,

Vai ootko, kun ei haavas enää vuoda,

Unohtava, mi elos määrä on?

Ei, ei! Sä alle vitsan jouduit varhain,

Siks että, niinkuin kuusi kuortunut,

Sä ahdingossa menestyisit parhain.

Siis kärsi! Siin’ on sulle taistelut

Ja siinä kuulus yli tähtitarhani, –

Jos kerran rasitukseen murtaut.

II.

Viel’ ovat kalvat sortamassa maita,

Ja veren viattoman tulvaa vuo,

Viel’ ompi kynän hurtta-sotilaita,

Ja väkivaltaa nekin ilmiin tuo.

Vaan riisu, Suomi, pelvon rautapaita

Ja työhön ryhdy valon lieden luo,

Siin’ oot sä kasvava kuin rannan raita,

Jok’ elonvoimaa ulapalta juo.

Kas! Avoinna on tiedon meret aavat;

Siis ammenna – se on sun urotyös,

Jok’ arpeen saattavi sun poves haavat. –

Siis ammenna! Ja viha, vaino myös,

Niin itsessäs kuin muissa, lopun saavat,

Kun valistuen päätät pitkän yös.

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. II. 1873. Savo-Karjalainen Osakunta, Helsinki.