Siirry sisältöön

Suorasanainen sovitus eräästä elämänrunostani

Wikiaineistosta
Suorasanainen sovitus eräästä elämänrunostani

Kirjoittanut Eino Leino


Olot olivat sellaiset;
oppinut en ollut parempaa.
Koetin tehdä oikeutta ihmisille,
tein usein väärin itselleni.
Syöksyivät synkän sydämeni kautta
kaiken maailman valo-aatteet;
ei se siitä valistunut,
eikä sivistynyt sieluni.
Tuli tyttö, ja tyhjensi minut
niinkuin pyörremyrsky pienen lammen pinnan,
veti vereni korkeuteen,
teki tuhmuudestani viisaan miehen.
Sen kuuluu kulku:
en tajuta taivasta, maata voi,
jos mitä en näe
ma hahmoissa haaveiden ijäisten.
Lie outo oppi,
mut mulle tuttu kuin kuolo, kuin Tuoni:
Sua suutelen eloni halki,
Sua ensimmäistä etsimääni!


Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.