Suorasanainen sovitus eräästä elämänrunostani

Suorasanainen sovitus eräästä elämänrunostani Kirjoittanut Eino Leino

Olot olivat sellaiset;

oppinut en ollut parempaa.

Koetin tehdä oikeutta ihmisille,

tein usein väärin itselleni.

Syöksyivät synkän sydämeni kautta

kaiken maailman valo-aatteet;

ei se siitä valistunut,

eikä sivistynyt sieluni.

Tuli tyttö, ja tyhjensi minut

niinkuin pyörremyrsky pienen lammen pinnan,

veti vereni korkeuteen,

teki tuhmuudestani viisaan miehen.

Sen kuuluu kulku:

en tajuta taivasta, maata voi,

jos mitä en näe

ma hahmoissa haaveiden ijäisten.

Lie outo oppi,

mut mulle tuttu kuin kuolo, kuin Tuoni:

Sua suutelen eloni halki,

Sua ensimmäistä etsimääni!

Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.