Suorasanainen sovitus eräästä elämänrunostani
Ulkoasu
Suorasanainen sovitus eräästä elämänrunostani Kirjoittanut Eino Leino |
- Olot olivat sellaiset;
- oppinut en ollut parempaa.
- Koetin tehdä oikeutta ihmisille,
- tein usein väärin itselleni.
- Syöksyivät synkän sydämeni kautta
- kaiken maailman valo-aatteet;
- ei se siitä valistunut,
- eikä sivistynyt sieluni.
- Tuli tyttö, ja tyhjensi minut
- niinkuin pyörremyrsky pienen lammen pinnan,
- veti vereni korkeuteen,
- teki tuhmuudestani viisaan miehen.
- Sen kuuluu kulku:
- en tajuta taivasta, maata voi,
- jos mitä en näe
- ma hahmoissa haaveiden ijäisten.
- Lie outo oppi,
- mut mulle tuttu kuin kuolo, kuin Tuoni:
- Sua suutelen eloni halki,
- Sua ensimmäistä etsimääni!
Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.