Suru on sydämmessäin
| Suru on sydämmessäin Kirjoittanut Robert Burns |
- Suru sydämmessäini ja kyynel’ silmässäin,
- Ma kaiholla jo kauvan kaipailin onneain,
- Ma yksin, ystävittä kävelen huolissain,
- En ollenkana tunne ken lientäis rintoain.
- Monet ilosi, lempi! ne tunsin rinnassain,
- Enemmät sun on tuskat, siis murhe muodossain.
- Voi rintaa riutunutta kourissa kuoleman!
- Jo tuskistaini tunnen sen ratki raukeevan.
- Voi, josko joutuisinki iloille lapsuuden,
- Tuon virran vieremille, joss’ onnen päivät näin!
- Muistellen mua siellä mun kulkee kultani,
- Se kyllä kyyneleini poskiltain pyhkisi.
S–la.
Lähde: Suometar 6.2.1857.