Suruisena

Suruisena.

Kirjoittanut P. J. Hannikainen

Paljas, paljas koivun oksa

Talvell’ on,

Paljahampi sydämeni

Onneton!

Oksaa toki huude peittää,

Lunta vielä pilvet heittää

Suojaks poloisen.

Mutta sydämen’?

Värjätellen verhotonna

Surevi se suojatonna

Pudonneita lehtiään,

Kadonnutta lempeään.

Kolkko, kolkko oksan olo

Talvell’ on,

Kolkompi on sydämeni

Onneton!

Oksall’ iloa on sentään,

Tiainen kun joskus lentää

Siihen tirskumaan

Talvilaulujaan.

Vaan tää sydän yksinänsä

Kärsiä saa ikävänsä,

Ketään ei sen lennä luo,

Hoivaa huolivalle tuo.

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. III. 1880. G. W. Edlund, Helsinki.