Surujen saari

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Surujen saari.

Kirjoittanut Irene Mendelin


Ilmojen halki henkeni liitää,
avaruuksissa leijailee.
Maailmat eessäni syttyy ja sammuu,
tenhoten loistaa ja tummenee.
Yhtä mun silmäni siunaten seuraa,
Surujen saari nimi on sen,
Surujen saari – oi, tähtönen kaunis, –
asunto ihmisten eksyvien.
Elämän riemut muistona mulla,
surujen maljan loppuun join,
kyynelten kastetta polkuni tiukkui,
murheeni lauluina siellä soi,
Synnikskö? Sit’ en tiedä ma vielä,
tiedän vain: murhe niin musta on. –
Kirkas ois riemu, mut miksikä kannel,
riemujen kannel on kaiuton.
Sylistä sun, oi Surujen saari,
veriset haamut nousevan nään.
Pyhyys ja oikeus poljetaan maahan,
veljyt se sortavi veljeään.
Syyttömän hurme se virtana vuotaa, –
kuule, kuin kauhua kannel soi?
Tuoko on ihminen, Jumalan luoma,
raadella petona noinko voi?
Missä, oi miss’ on heikkojen turva? –
Maailmat kiertävi ratojaan. –
Niinkuni hyttyset tanssivat illoin,
hyörivät, pyörivät lapset maan.
Kukapa kuuntelis tuskia heidän,
katsoisi kyyneltä vierivää?
Mailmat kun syntyy ja mailmat kun sortuu,
ihmishyttyset unhoon jää.
Kuule, mik’ ylväs ja ihana soitto
helkkyen ilmassa ilakoi!
Onko se laulua enkelikuoron?
Valtavat sävelet näinpä ne soi:
»Herran on armias silmä, mi valvoo,
Herran on tahto, mi hallitsee.
Ajan vain pahuus se vallita saapi,
kerran se tyhjäksi raukenee.
Täyttänyt Yks’ on elämän käskyt,
voittanut synnin ja kuoleman.
Hänpä se Surujen saarelle tuonne
istutti oppinsa ihanan.
Lemmen ja säälin ja hyvyyden oppi,
kerran kun nousevi kukkimaan,
luova on onnea, riemua, rauhaa,
taivaan on loitsiva päälle maan.
Helkkyen riemun kannel on soiva
pyhän ja oikean kunniaa.
Surujen saari se auvoisna silloin
uusia taivaita kansoittaa.
Kunnia Jumalan, maassapa rauha,
hyvä myös tahto on ihmisten,
rakkaus Jumalan valtakuntaa
rakentaa kunniaks’ Kristuksen.» –
Ilmojen halki henkeni liitää,
avaruuksissa leijailee,
maailmat eessäni syttyy ja sammuu,
tenhoten loistaa ja tummenee.
Yhtä mun silmäni siunaten seuraa,
Surujen saari nimi on sen.
Surujen saari, oi heelminäs milloin
kannat sa rauhan ja rakkauden?


Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.