Suudelma (Avellan)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suudelma.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Ma sua, tyttö, suutelen.
Ja kyllästynkö koskaan? En!
Nyt vastaa mulle tingatta,
Mi hyöty sulla muiskusta?
Se sullekin on mieluinen;
Nyt, miksi on se herttainen?
Ma tuota kysyn uudestaan,
Ja muiskun muiskulta vaan saan.
Jos huulissain ois hunajaa,
Et hellemmin vois suudella;
Jos sappea ne tarjoisi,
Sa suutelisit sitteki.
Nyt mitä voitkin mainita,
Jos syitä täytyy annella?
Jos rohkeasti tutkaistaan,
Miks’ suudella sa tahdot vaan?
On kansa valmis kielimään,
Nyt mitä siitä mietitään,
Kun suuta annat ainiaan,
Ja et tie, miksi annatkaan?
En itsekään voi ymmärtää,
Mit’ oikein muisku käsittää;
Vaan kuolla tahdon, jospa vaan
Ma ruusu-suustas suljetaan.


Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1874: Runoelmia. Suomentanut Edvin Avellan. K. E Holm, Helsinki.